[0:13]Kuvittele, että olet rakastunut. Suhde tuntuu alussa turvalliselta ja kauniilta, mutta jossain vaiheessa jokin muuttuu. Pienet riidat kärjistyvät nopeasti. Läheisyys tuntuu välillä pelottavalta ja jokin sinussa haluaa paeta, vaikka et ymmärrä miksi. Tämä ei aina johdu kumppanista, vaan siitä, mitä kannamme mukanamme. Trauma ei jää menneisyyteen. Se elää meissä ja muovaa meidän tapaa kiintyä, luottaa ja rakastaa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että erityisesti lapsuudessa koetut traumat voivat vaikuttaa syvästi aikuisien parisuhteisiin. Ne voivat heikentää tunnesäätelyä, muokata kiintymyssuhteita ja vähentää sitä myöten sitten parisuhdetyytyväisyyttä. Tunnesäätelyhaasteet, eli ihmiset, jotka ovat kokeneet traumaattisia tapahtumia, voivat kamppailla tunteidensa hallinnan kanssa. Ja tämä voi johtaa voimakkaisiin tunnereaktioihin ja vaikeuksiin käsitellä ristiriitoja. Sit on meidän erilaiset kiintymyssuhdemallit ja trauma nimenomaan voi synnyttää turvattomia kiintymyssuhteita, mikä näkyy aikuisuudessa vaikeutena muodostaa ja ylläpitää terveitä romanttisia suhteita. Sit se saa aikaan luottamuksen haasteita, jos on kokenut petoksen tai hylätyksi tulemisen, niin voi olla vaikea uskoa, että se toinen pysyy oikeasti siinä rinnalla. Mutta tässä on tärkeä ymmärtää, että menneisyyden ei tarvitse määrittää koko sun tulevaisuutta. Se on ehkä määrittänyt sitä sun elämää tähän asti, mutta tässä on mahdollisuus lähteä muuttamaan. Kun me tunnistetaan, mitä trauma vaikuttaa meihin ja meidän ihmissuhteisiin, niin me voidaan alkaa purkaa sen vaikutuksia. Ei vaan itsellemme, vaan myös niille, joita rakastamme siinä meidän lähisuhteiden verkostossa. Joten kysymys kuuluu: Miten me voidaan oppia rakastamaan, kun menneisyys yrittää estää meitä rakastamasta? Me ollaan nyt puhuttu siitä, kuinka trauma ei jää menneisyyteen, että se seuraa meitä ihmissuhteisiin vaikuttaen tapaan ja tapoihin, jolla me rakastetaan, riidellään ja kiinnytään. Mutta, miten lapsuudessa koettu trauma todella muovaa parisuhteitamme? Mitä tiede kertoo siitä? Miksi jotkut meistä tuntuu ajautuvan yhä uudelleen ja uudelleen vaikeisiin, epätyydyttäviin suhteisiin? Miksi turhaudutaan? Miksi me pelätään hylkäämistä tai miksi me ei osata luottaa edes silloin kun siihen olisi todellakin hyvä syy? Tutkimukset osoittavat, että lapsuudessa koettu henkinen kaltoinkohtelu on suoraan yhteydessä aikuisuuden parisuhteiden laatuun. Yksi tutkimus tarkasteli, kuinka tällainen kokemus vaikuttaa myötätuntoisiin pyrkimyksiin parisuhteessa. Tulokset osoittivat, että ihmiset, jotka olivat kokeneet lapsuudessaan henkistä kaltoinkohtelua, ilmaisivat vähemmän myötätuntoa kumppaniaan kohtaan ja samalla heidän parisuhteensa laatu heikkeni. Mutta tässä on yksi tärkeä avain nyt sitten: jos kumppanilla oli vahvat myötätuntoiset tavoitteet, niin parisuhteen laatu säilyikin parempana. Ja tätä on havaittavissa myös pariterapiassa. Tätä mä havitsen terapiahuoneessa usein. Ja tää kertoo meille jotain hyvin olennaista. Parisuhteet eivät ole vain oman historiamme jatkumoa. Ne voi tarjota myös uuden mahdollisuuden parantua, muovata jotakin aivan uutta. Se mikä rikkoutuu suhteessa, parantuu suhteessa. Mutta, tokihan niitä haasteita riittää. Cooper Borelli ja St. John vuonna 2024 tutkimuksessaan from trauma to intimacy, examining the link between childhood emotional maltreatment and young adults' romantic relationships, tarkasteltiin lapsuuden emotionaalisen kaltoinkohtelun vaikutuksia nuorten aikuisten romanttisiin suhteisiin. Ja tutkimus osoitti, että tunne-elämän säätelyn vaikeudet selittivät sen miksi lapsuuden trauma johti matalampaan parisuhdetyytyväisyyteen. Tulosten mukaan henkilöillä, joilla oli vaikeuksia tunnesäätelyssä, ilmeni enemmän impulsiivisia reaktioita, riitatilanteiden kärjistymistä ja tunteiden patoamista, mikä vaikutti kielteisesti ihan ymmärrettävästi heidän ihmissuhteisiinsa. Näin ne vaikuttaa. Sit toinen tutkimus löysi vahvan yhteyden lapsuuden trauman, turvattomien kiintymyssuhdemallien ja parisuhdetyytyväisyyden välillä, mutta Ja tää on tärkeätä. Sosiaalisella tuella oli kyky pehmentää tätä yhteyttä. Eli kun ihminen koki ympärillään tukea, niin trauma ei ollutkaan yhtä voimakas parisuhteen haaste. Mutta, miksi jotkut meistä pelkäävät sitten niin paljon hylätyksi tulemista?
[6:13]Paljon enemmän kuin mitään muuta. Ja miksi toiset vetäytyvät vältellen läheisyyttä? Ja miksi jollekin rakkaus tuntuu vuoristoradalta, kaoottiselta, arvaamattomalta ja täynnä ristiriitaisia tunteita? Psykologi John Bolby ja tutkija Mary Ainsworth loivat kiintymyssuhde teoriaan, joka selittää, kuinka lapsuuden kokemukset muovaavat meidän tapaa suhtautua ihmissuhteisiin
[6:44]ja olla ihmissuhteissa. Kun varhaiset kokemukset olivat olleet turvallisia ja ennustettavia, niin silloin me opitaan luottamaan ihmissuhteisiin. Mutta, jos varhainen hoiva on epäjohdonmukaista, laiminlyövää, traumaattista, niin se voi ja yleensä jättää jälkeensä siihen, miten me koetaan rakkautta myöhemmin elämässä. Miten me voidaan uskoa ja luottaa rakkauteen meidän elämässä? Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi saa säännöllisesti hoivaa ja turvaa. Tulee hyväksytyksi, rakastetuksi. Ja tällöinhän oppii, että ihmissuhteet ovat luotettavia ja rakkaus turvallista. Tällaiset aikuiset kykenevät terveisiin, tasapainoisiin parisuhteisiin, jossa on tilaa sekä läheisyydelle että itsenäisyydelle. Mutta, entä jos varhainen hoiva ei oo ollutkaan johdonmukaista? Ahdistunut kiintymystyyli kehittyy, kun lapsi ei voi ennustaa, milloin hoiva on saatavilla. Ja tää voi johtaa syvään hylkäämisen pelkoon, jatkuvaan tarpeeseen varmistella rakkautta ja voimakkaaseen riippuvuuteen kumppanista. Parisuhteessa tämä voi näkyä mustasukkaisuutena, ylitulkintana ja vahvana tarpeena saada jatkuvaa varmistusta siitä, että on rakastettu. Sit välttelevä kiintymystyyli syntyy, kun lapsi oppii, että tunteet ja haavoittuvuus eivät ole turvallisia. Eli jos hoiva on ollut etäistä tai lapsen tarpeet on jätetty huomiotta,
[8:30]niin hän voi oppia selviytymään sulkemalla itsensä tunteilta. Ja aikuisena tämä näkyy vaikeutena sitoutua, etäisyyden pitämisenä ja tunteiden tukahduttamisena. Epäjärjestäytynyt kiintymystyyli on sit seurausta traumaattisista tai kaoottisista varhaiskokemuksista. Tämä kiintymystyyli yhdistää ahdistuneen ja välttelevän kiintymyksen piirteitä. Ihminen saattaa yhtä aikaa janota rakkautta ja samalla pelätä sitä kuollakseen. Ja tämä voi johtaa kaoottisiin ihmissuhteisiin, jossa ihminen sabotoi rakkautta tai valitsee kerta toisensa jälkeen kumppaneita, jotka vahvistavat hänen sisäistä pelkoa hylätyksi tulemisesta. Mutta tässä on nyt se hyvä uutinen. Sun menneisyys ei määritä sun tulevaisuuden kohtaloa. Tutkimukset osoittaa, että vaikka lapsuuden trauma jättää syvät jäljet kiintymyssuhteisiimme, niin ihminen voi oppia uusia tapoja rakastaa ja olla rakastettu. Tämä vaatii usein tietoista työtä ja joskus terapiaa. Mitä syvempi kiintymyssuhteen trauma on, sitä varmemmin terapiaa tarvitaan. Mutta se muutos on joka tapauksessa mahdollinen. Muista mitä aina sanon, mikä rikkoutuu suhteessa, se korjautuu suhteessa. Kiintymyssuhdeterapia voi auttaa ymmärtämään ja muuttamaan haitallisia ihmissuhdemalleja. Psykoterapia on yleensäkin sitä, ja tunteiden säätelyn opettelu voi tehdä ihmissuhteista vakaampia ja turvallisempia. Ja ennen kaikkea, tietoisuus omasta kiintymyssuhdetyylistä voi olla ensimmäinen askel kohti terveempiä ja kestävempiä parisuhteita. Rakkaus ei oo vaan sattumanvarainen kemiallinen reaktio. Se on opittua. Ja kun tiedämme, miten menneisyytemme vaikuttaa meihin tänään, niin me voidaan alkaa muuttaa meidän tulevaisuutta, mutta siihen meidän on pakko olla tietoisia siitä, miten se meidän historia vaikuttaa ja painaa. Ja tää tuo meidät nyt yhteen ydinkysymykseen: mitä me voidaan tehdä? No ensimmäinen askel on se tunnistaminen. Joskus me eletään toistuvassa kaavassa, mut me ei ymmärretä miksi. Meidän täytyy tunnistaa se kaava. Me voidaan olla joko liian takertuvia tai me työnnetään ihmisiä pois. Pelkäämme hylkäämistä tai menetämme itsellemme tärkeät rajat. Ja silti me aina vaan toistetaan sitä samaa kaavaa. Ei me itsekään tiedetä miksi tai sit me ei tiedetä mitään muuta tapaa toimia. Mutta kun me tunnistetaan yhteys menneisyyden ja nykyhetken välillä, niin me voidaan alkaa vähitellen ymmärryksen kanssa katkaisemaan sitä kierrettä. Toinen askel on tunteiden säätelyopettelu. Eli jos trauma on tehnyt meistä reaktiivisia, niin opettelemalla tunnistamaan tunteet ja sit viivästyttämään sitä impulsiivista kipureaktiota tai reaktiota, miten me reagoidaan, niin me voidaan alkaa luoda turvallisempia suhteita. Kolmas askel on sitten oikean tuen löytäminen. Ja tämä voi olla terapiaa, mutta myös myötätuntoista kumppanuutta tai yhteisöä, joka auttaa rakentamaan turvaa ihmissuhteissa. Eli menneisyys kyllä vaikuttaa meihin, mutta sen ei tarvi määrittää meitä. Parisuhde voi olla toistuva haava tai se voi olla paikka, jos me aletaan parantua. Kysymys on siitä, kuinka tietoisesti me uskalletaan katsoa meidän menneisyyttä ja tehdä uudenlaisia valintoja, ja nyt siihen tarvitaan myös se kumppanin mukanaolo ja mukaan lähteminen, että siinä voidaan yhdessä rakentaa jotain hyvää uutta. Kuvittele hetki, että ihminen, johon sä luotit eniten, rikkoo tuon luottamuksen. Se ei oo pelkkä pettymys, se on shokki, joka horjuttaa perustuksia, joille olet rakentanut sen suhteen. Pettämistrauma, eli betrayal trauma, ei oo vaan tapahtuma. Se on kokemus, joka muuttaa ja voi muuttaa koko tapamme hahmottaa ihmissuhteita, itseämme ja sitä, kuinka paljon me uskalletaan luottaa toisiin. Ja tutkimukset osoittaa, että pettämistrauma voi muokata meidän kiintymyssuhdettamme, itsetuntoamme ja tapaa, jolla me asetuuta ihmissuhteisiin tulevaisuudessa. No, mitäs tiede kertoo pettämisen vaikutuksista? Journal of contextual behavioral science lehdessä julkaistu tutkimusartikkeli Partner betrayal trauma and trust understanding the impact of attachment style and self-esteem Gaura et Lohman 2024, tarkasteli, kuinka pettämistrauma vaikuttaa luottamukseen, kiintymystyyliin ja itsetuntoon. Ja nämä tulokset osoittivat, että pettetyksi tuleminen voi lisätä ahdistunutta ja välttelevää kiintymystyyliä, mikä tarkoittaa, että ihmiset joko takertuu tiukemmin kumppaneihinsa tai vetäytyvät kokonaan suojellakseen itseään tulevilta loukkauksilta. Tää tutkimus osoitti lisäksi sen, että itsetunto voi laskea merkittävästi pettämisen seurauksena. Ikään kuin petos viestisi, ettei ihminen ollut riittävän hyvä. Psychology Today -julkaisu artikkelissa The cause and effect of partner betrayal trauma, Stosny 2021, käsitellään, kuinka pettämistrauma syntyy, kun ihminen, josta me olemme emotionaalisesti riippuvaisia, rikkoo luottamuksen.
[14:53]Tää ei johda yksinomaan vain suruun tai vihaan. Se voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja jopa post-traumaattisen stressihäiriön, eli PTSD:n kaltaisia oireita. Ja petetty ihminen voi alkaa tarkkailla ympäristöään ylivireystilassa, etsiä merkkejä siitä, että tää sama voi tapahtua uudelleen ja kamppailla tunnesäätelynsä kanssa sitten. Healthline-sivuston artikkelissa Understanding betrayal trauma, Raipol 2020 kuvataan, kuinka pettämistrauma voi aiheuttaa luottamuksen murtumisen, mikä johtaa epävarmuuteen ja turvattomuuteen parisuhteessa. Tämä voi synnyttää kierteen, jossa petetty osapuoli joko takertuu kumppaniinsa pakonomaisesti, vaatii jatkuvia vakuutteluja ja tai alkaa vältellä syvempää läheisyyttä, koska pelkää tulevansa jälleen satutetuksi. Lopulta suhde voi ajautua tilanteeseen, jossa kumpikaan ei enää tunne oloaan turvalliseksi. Mutta nyt tässä kohtaa tulee tärkeä kysymys: onko pettämistraumasta mahdollista toipua? Eli siinä on kiintymyssuhde rikottu, ja vastaus ei oo todellakaan yksinkertainen, mutta se on mahdollista. Luottamus ei tietenkään palaudu itsestään, vaan se vaatii paljon aktiivista työtä, niin yksilötasolla kuin parisuhteessa. Ja nyt riippuu molempien historiasta, miten siitä toivutaan. Ja toipuminen tarkoittaa ammattilaisten apua, kiintymyssuhdeturvallisuuden uudelleen rakentamista ja sitä, että ihminen alkaa löytää itsensä uudelleen. Ei nyt pelkästään petettynä, vaan kokonaisena arvokkaana yksilönä, ja tässä tulee nyt se vanha kiintymyssuhdetyyli todellakin tärkeäksi työstää läpi sitten. Ja lopulta tärkein kysymys, jonka jokainen petetty ihminen joutuu kysymään itseltään, ei oo, että miksi tää tapahtui minulle, vaan pikemminkin se on niin, että miten voin löytää itseni uudelleen tämän jälkeen? Miten voin löytää eheän itseni tässä kaikessa? Koska lopulta pettämistrauma ei määrittele sitä, kuka sinä olet, mutta se miten sä päätät käsitellä sitä, voi määritellä sen, kuka sinusta vielä tulee ja minkälaisessa suhteessa sä elät. Me ollaan käsitelty, kuinka lapsuuden traumat ja petoksen kokemukset voivat muokata tapaa, jolla me kiinnytään, luotetaan ja rakastetaan. Ja me käytiin läpi, miten tutkimukset osoittaa, että trauma voi johtaa kiintymyssuhdehaasteisiin, tunnesäätelyvaikeuksiin ja luottamuksen menetykseen. Ja nythän tässä voi olla myös niin, että se pettävä osapuoli, hänellä on myös kiintymyssuhteen trauma, jota hän oireilee. Nyt erityisesti lapsuudessa koettu emotionaalinen kaltoinkohtelu voi jättää jälkiä, jotka vaikuttaa aikuisuuden ihmissuhteisiin, mutta nää vaikutukset ei oo muuttumattomia. Se kannattaa muistaa. Ja tässä oli tärkeä löytö se, että vaikka trauma voi lisätä ahdistusta ja välttelevää kiintymystyyliä, ehkä myös semmosta epävakaata käyttäytymistä, mitä pettäminen on, niin oikeanlaisella tuella ja tietoisella työskentelyllä on mahdollista muuttaa opittuja kaavoja. Tutkimukset osoittaa, että turvallinen ja myötätuntoinen kumppanuus voi auttaa ihmistä parantumaan ja luomaan terveempiä suhteita. Eli se on se, mikä tarvii siihen parisuhteeseen rakentaa, että se on hyvinvointia tukeva. Joten keskeinen kysymys sitten on, että miten me voidaan oppia rakastamaan, kun menneisyys yrittää estää meitä? Ja tässä on tämä sama, että ensimmäinen askel on tunnistaa omat toimintamallit ja ymmärtää, että miten ne on syntyneet. Seuraava askel on se tunnesäätelyn kehittäminen ja turvan rakentaminen, joko itsenäisesti tai tässä kohtaa suosittelen lämpimästi terapeutin avulla. Ja lopulta sitten tiedostamalla traumojen vaikutukset ja tekemällä aktiivisia muutoksia, me voidaan oppia uudelleen, mitä tarkoittaa olla rakastettu. Tai me voidaan oppia elämään, ehkä se ihan ensimmäistä kertaa elämässä, että mitä olla rakastettu ja mitä rakastaa ehdoitta. Koska trauma ei määritä meitä pysyvästi. Se voi olla haava, mutta se on myös lähtökohta uudelle kasvulle ja syvemmälle ymmärrykselle meistä itsestä ja meidän ihmissuhteista. Vaikka trauma tekee muutoksia meidän kehoon, niin me voidaan siltikin tehdä uudenlaisia polkuja meidän hermostoon, meidän aivoihin, kun me vaan työstetään asioita, eikä anneta periksi.
[20:07]Ja monta kertaa multa kysytään, että anna nyt joku käytännön vinkki tähän, niin oikeastaan nää on todella haasteellisia antaa semmosia yli muita yleisiä ohjeita kun mitä mä tässä annoin. Mä suosittelen lämpimästi, että jos on semmoista oikein kipeitä traumaattisia asioita sun elämässä, niin etsi hyvä terapeutti ja lähde käymään näitä asioita hänen kanssaan läpi. Niinku mä oon tässä sanonut jo videon aikana monta kertaa, että se mikä rikkoutuu suhteessa, korjautuu suhteessa. Sun tarvii löytää itselle joku hyvin turvallinen ihmissuhde, mitä terapia monesti sitten on, jotta sä voit päästä niistä sun traumoista parantumaan ja niistä trauman seurauksista oireista sitten vapautumaan. Kiitos kun katsoit ja nähdään seuraavalla videolla. Heippa!
