[0:00]Hei, puhutaan tänään häpeästä. Häpeä on voimakasta tunne, joka liittyy usein siihen, että henkilö kokee itsensä riittämättömäksi, huonoksi tai arvottomaksi. Mä oon Ritva Huusko, perheterapeutti, eli siis psykoterapeutti, joka on erikoistunut perheiden kanssa työskentelyyn. Tällä kanavalla sä löydät videoita liittyen yksilön, perheen ja parisuhteen hyvinvointiin. Jos et ole vielä tilannut tätä kanavaa, klikkaa tilaa tuolta videon alta ja hyväksy ilmoitukset, niin sä saat ilmoituksen aina kun tällä kanavalla ilmestyy uusi video. Se ei sido sua mihinkään. Ja toki sitten, jos sä tykkäät tästä mun tuottamasta sisällöstä, kommentoi, tykkää videoista ja jaa niitä, jotta yhä useampi voi tätä sisältöä sitten löytää. Ja näin sä olet osaltasi myös auttamassa sitä, että mä pystyn tuottamaan tätä sisältöä entistä enemmän. Mennään päivän aiheeseen, eli häpeään, eli häpeä voi syntyä tilanteissa, jossa ihminen kokee epäonnistuneensa tai rikkoneensa sosiaalissa normeja ja odotuksia. Häpeä voi olla hyvin lamauttava tunne pahimmillaan ja se vaikuttaa itsetuntoon ja sosiaaliisiin suhteisiin. Häpeä voi liittyä esimerkiksi tunteisiin kuten arvottomuuteen, epävarmuuteen ja yksinäisyyteen. Ja se voi ilmetä käyttäytymisenä kuten eristäytymisenä, passiivisagressiivisuutena tai sitten liiallisena miellyttämisen tarpeena. Häpeä voi olla osa monimutkaisia emotionaalisia ja psykologisia prosesseja, jotka vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja käyttäytymiseen. Häpeä on siis tunne, joka vaikuttaa syvästi yksilön oma arvonntuntoon, itsetunnon sitä myöten ja sitä myöten sitten käyttäytymiseen. Se juuret ulottuu usein varhaisiin lapsuuden kokemuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Häpeä voi syntyä monista eri lähteistä, kuten perhedynamiikasta, kulttuurista, kulttuurisista odotuksista ja henkilökohtaisista kokemuksista. Lapsuudessa koetut tilanteet ja perhedynamiikka voivat jättää syviä syviä jälkiä yksilön itsetuntoon ja häpeän tunteisiin. Esimerkiksi jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa häntä arvostellaan, nöyryytetään tai häntä kohtaan asetetaan epärealistisia odotuksia, niin hän voi kehittää voimakkaan häpeän tunteen. Ja tää voi tapahtua myös silloin, jos lapsen tarpeita ja tunteita vähätellään tai ne sivutetaan. Eli tulee se häpeä siitä omasta tarpeesta tai omasta tunteesta. Vanhempien tai hoitajien käytös ja vuorovaikutustavat vaikuttaa merkittävästi lapsen käsitykseen itsestään. Jos vanhemmat ovat kriittisiä, väheksyviä tai rangaistuksia antavia, niin lapsi voi oppia tuntemaan häpeää omasta itsestään ja olemuksista. Ja tää valitettavasti voi johtaa siihen, että lapsi alkaa uskomaan, että hän ei oo riittävän hyvä, eikä arvokass omana itsenään. Hän ei kelpaa omana itsenään. Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö voi myös vaikuttaa häpeän tunteiden kehittymiseen. Yhteiskunnan odotukset ja normit voivat asettaa yksilöille paineita toimia tietyllä tavalla tai saavuttaa tiettyjä asioita. Ja nyt jos nämä odotukset ei täytyy, niin yksilö voi alkaa kokemaan häpeää ja arvottomuutta. Esimerkiksi ulkonäköpainet, ammatilliset vaatimukset ja sosiaalisen aseman odotukset voivat kaikki olla lähteitä häpeän tunteille. Traumaattiset kokemukset, kuten hyväksikäyttö, väkivalta tai hylkääminen, voivat jättää niin syviä haavoja yksilön oma-arvonntuntoon, että se johtaa sitten häpeän tunteisiin.
[4:19]Trauma voi nimittäin saada yksilön uskomaan, että hän on jollain tavalla viallinen ja syyllinen siihen, miten häntä kohdellaan, ja hän ansaitsee sen kohtalon pahimmillaan tunne siitä. Ja tämähän vahvistaa entisestään häpeän tunteet ja estää paranemista. Häpeä voi ilmetä monilla eri tavoilla ja se vaikuttaa merkittävästi yksilön elämään. Ja tarkastellaan vähän muutamia keskeisiä ilmenemismuotoja ja vaikutuksia. Ensinnäkin häpeä voi heikentää yksilön oma-arvonntuntoa ja itsensä arvostamista, itsetuntoa myös. Henkilö, joka kokee häpeää, uskoo, voi uskoa, että hän ei ole riittävän hyvä tai arvokas itsenään. Ja tää johtaa itsensä vähättelyyn, epävarmuuteen omista kyvyistä ja epävarmuuteen myös omasta arvosta. Tai se varmuus voikin olla, että olen huono. Oma-arvonntunto ja häpeä on hyvin läheisesti yhteydessä toisiinsa ja niitten välinen suhde on voi olla hyvinkin monimutkainen. Mutta oma-arvonntuntuhan viittaa siis siihen, kuinka arvokkaaksi ja hyväksytyksi ihminen kokee itsensä. Häpeä puolestaan sitten on tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee olevansa riittämätön, huono tai arvoton omana itsenään. Eli mikä ihteys näillä nyt sitten keskenään on. Eli jos henkilö omaa arvonntunto on heikko, niin hän voi kokea häpeää laajemmin, herkemmin, syvemmin. Heikko oma-arvonntunto johtaa siihen, että henkilö tuntee itsensä helposti epäonnistuneeksi ja arvottomaksi, mikä puolestaan voi sitten laukaista lisää niitä häpeän tunteita. Toistuvat häpeän kokemukset taas heikentää oma-arvonntuntoa. Jos henkilö kokee usein häpeää häpeää ja ehkä häpäisemistä, niin se vahvistaa negatiivista käsitystä itsestä ja vähentää itseluottamusta ja itsearvostusta. Sosiaaliset tilanteet ja muiden ihmisten reaktiot vaikuttavat sekä häpeään, että oma-arvonntuntoon. Esimerkiksi kritiikki tai hylkääminen voivat lisätä häpeän tunteita ja heikentävät oma-arvonntuntoa. Terve oma-arvonntunto perustuu sisäiseen kokemukseen omasta arvosta ja hyväksynnästä. Epäterve, eli sis rikottu oma-arvonntunto puolestaan liittyy siihen, että yksilö ei koe olevansa arvokas sellaisena kun hän on, vaan että hänen arvonsa on riippuvainen ulkoisista saavutuksista ja muiden hyväksynnästä. Nyt henkilö, joka tuntee häpeää, niin saattaa piilottaa todellisen minänsä, koska hän ei ole koskaan tullut hyväksytyksi omana itsenään.
[7:18]Ja tää voi ilmetä esimerkiksi seuraavilla tavoilla. Häpeää kokeva henkilö voi vetäytyä sosiaalisista tilanteista peläätä, että hänen puutteensa paljastuvat ja hänet hylätään. Sitten pelko torjutuksi tulemisesta estää henkilöä muodostamasta syviä ihmissuhteita. Voi olla myös niin, että häpeän välttämiseksi henkilö saattaa pyrkiä täydellisyyteen kaikessa tekemisessään, mikä voi johtaa uupumukseen ja burn-outtiin. Toisaalta on mahdollista myös, että yksilö tulee riippuvaiseksi muiden hyväksynnästä ja suostuu haitallisiin ihmissuhteisiin ja hänestä tulee siis lähes riippuva. Käydään läpi kuvitteellinen esimerkki. Maria on 35-vuotias nainen ja hän on kasvanut perheessä, jossa hänen tarpeitaan ja tunteitaan ei huomioitu. Hänen vanhempansa olivat kriittisiä ja asettivat korkeita odotuksia. Jos Maria teki virheen, niin häntä rangaistiin ja häpäistiin. Ja hän oppi piilottamaan todelliset tunteensa ja tarpeensa välttääkseen arvostelua, rangaistusta ja häpäisemistä. Tää kasvatti hänessä voimakkaan häpeän tunteen ja rikotun oma-arvonntunnon. Nuoruudessa Maria sitten pyrki täydellisyyteen koulussa ja harrastuksissa, saadakseen hyväksyntää. Hänestä tuli vähitellen perfektionisti, joka ei sietänyt virheitä itseltään, eikä oikeastaan muiltakaan. Tää johti jatkuvaan stressiin ja ahdistukseen. Aikuisena Maria jatkoi tätä käyttäytymismallia työelämässä, mikä lopulta johti hänen burn-outinsa. Ihmissuhteissa Maria oli vetäytyvä ja välttelevä. Hän pelkäsi, että jos joku pääsisi liian lähelle, niin tää näkisi hänen puutteensa ja hylkäisi hänet. Niinpä Marjan parisuhteet olivat pinnallisia, eikä hän uskaltanut avata todellisia tunteitaan kumppanilleen. Ja tää johti kerrasta toiseen eroon ja tunteeseen, että hän ei ollut tarpeeksi hyvä sille toiselle. Rikottu oma-arvonntunto syntyy, kun lapsi ei saa olla oma itsensä tuntevana ja tarvitsevana olentona. Hän oppii vähitellen, että hänen arvonsa riippuu siitä, kuinka hyvin hän täyttää muiden odotukset ja tarpeet, ja taas johtaa siihen, että aikuisillä. Hän asettaa muiden tarpeet omiensa edelle, mikä aiheuttaa uupumusta ja tyytymättömyyttä elämään. Kyky käsitellä ja säädellä tunteita, kuten häpeä, vaikuttaa oma-arvonntuntoon. Hyvät emotionaaliset säätelytaidot voivat auttaa vähentämään häpeän vaikutusta ja ylläpitämään tervettä itsetuntoa ja oma-arvonntuntoa. Oma-arvonntunto liittyy siihen, kuinka arvokkaaksi ja hyväksytyksi ihminen nyt sit kokee itsensä. Ja se voi vaikuttaa myös siihen, kuinka herkästi henkilö kokee häpeää. Turvallisessa kiintymissuhteessa kasvaneen lapsen häpeäreaktiot ovat yleensä terveen ja hallittavampia verrattuna lapsiin, jotka eivät ole kokeneet turvallista kiintymysuhdetta. Eli häpeähän on myös semmoista tervettä häpeää. Turvallinen kiintymysuhde tarjoaa lapselle perustan, jossa hän tuntee itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Ja tää vaikuttaa suoraan lapsen oma-arvonntuntoon ja kykyyn käsitellä niitä negatiivisia tunteita, kuten nyt sitä häpeää sitten. Lapsi, joka on kasvanut turvallisessa kiintymysuhteessa omaa yleensä sitten vahvemman oma-arvonntunnon ja sitä kautta vahvemman itsetunnon. Tää tarkoittaa sitä, että hän kokee itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi, mikä taas vähentää häpeän tunteiden voimakkuutta ja kestoa. Turvallisessa kiintymysuhteessa lapsi oppii myös tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteitaan paremmin. Hän osaa ilmaista häpeän tunteensa ja hakea tukea aikuisilta, turvallisilta aikuisilta, mikä auttaa tunteen käsittelyssä ja vähentää sen negatiivisia vaikutuksia. Eli hän ei tuu hylätyksi ilmaistessaan sitä häpeää tai häpeellisiä asioita. Näin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja luottaa siihen, että hänen tarpeensa huomioidaan. Ja tää luottamus vähentää häpeän tunteita, koska lapsi tietää, että hänet aina hyväksytään ja häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on, myös niitten hänen virheiden ja epäonnistumisten hetkellä ja läsnä ollessaan. Turvallisessa kiintymissuhteessa lapsi oppii, että hän voi luottaa muihin ihmisiin ja hakea heiltä tukea ja turvaa. Tää sosiaalinen tuki auttaa häntä käsittelemään häpeän tunteita ja ja se vähentää sitten niitä häpeän tunteen vaikutuksia. Lapsi oppii terveitä tapoja käsitellä negatiivisia tunteita, kuten sitä häpeää, ja hän saattaa esimerkiksi puhua tuntenistaan, hakea lohtua läheisiltä tai käyttää muita rakentavia selviytymiskeinoja. Yhteenvetona voitais todeta, että turvallisessa kiintymissuhteessa kasvaneen lapsen häpeäreaktiot ovat yleensä vähemmän voimakkaita ja lyhytkestoisempia. Lapsi osaa ja oppii käsittelemään häpeän tunteita terveellä tavalla ja hakea tukea ympäriltään, mikä auttaa häntä säilyttämään positiivisen oma-arvonntunnon. Häpeä voi vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin. Henkilö, joka tuntee häpeää, saattaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista, välttää läheisyyttä tai olla jatkuvasti varoillaan tai miellyttää liikaa, kuten aikaisemmin puhutaan. Ja hän voi pelätä, että muut hylkää tai arvostelee häntä, jos hänen todellinen itse paljastuu. Henkilö, joka tuntee häpeää, saattaa kokea olevansa riittämätön tai viallinen, mikä vaikuttaa hänen käyttäytymiseen ja suhtautumiseensa nyt sit muihin ihmisiin. Häpeä ulottuu yleensä syvälle yksilön kokemuksen omasta itsestä, kun häpeä ei ole tervettä häpeää. Ja tällöin puhutaan häpeäpersoonasta, jossa yksilö pitää itseään huonona, pahana tai viallisena. Niinpä häpeää kokeva henkilö saattaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista välttääkseen mahdollisia nöyryytyksen tai arvosteluhetkiä. Ja hän voi tuntea, että hänen on helpompaa pysytellä etäällä muista kuin altistua tilanteelle, joissa hän saattaisi tuntea häpeää tai tulla jopa pahimmillaan taas kerran häväistyksi sitten muiden taholta. Tämä vetäytyminen voi johtaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen, mikä edelleen vahvistaa sitten niitä häpeän tunteita. Otetaan taas tähän väliin esimerkki, kuvitteellinen esimerkki. Eli Adamina on nuori nainen. Hän kokee häpeää ulkonäöstään. Hän pelkää, että muut arvostelee häntä ja hän päätyy usein kieltäytymään kutsuista sitten juhliin tai tapaamisiin ystävien kanssa. Vaikka hänen ystävänsä haluaisivat nähdä häntä, niin Adamina kokee helpommaksi pysytellä kotona, missä hän ei tunne itseään arvioitavaksi. Ja tää johtaa siihen vähitellen, että Adamina tuntee itseään entistä eristäytyneemmäksi ja yksinäisemmäksi. Häpeää kokeva henkilö saattaa myös välttää tällä tavalla läheisiä ihmissuhteita, koska hän voi pelätä, että kun joku pääsee liian lähelle, niin hänen todelliset heikkoutensa ja se todellinen minä paljastuu ja sitten ihmiset sen takia hylkää hänet. Ja tää pelko voi estää häntä muodostamasta syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Koska henkilö pitää tällöin toiset ihmiset tietoisesti tarpeeksi etäällä, ettei tulisi uudelleen hylätyksi. Otetaas tästä käytännön esimerkki vaikka kuvitteleine, eli Mikko kokee häpeää jo lapsuudessaan ja siellä koetusta köyhyydestä. Ja hän välttää romanttisia suhteita. Hän pelkää, että kumppani saisi tietää hänen taustastaan ja arvostelisi häntä. Vaikka Mikko kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, niin häpeän tunne estää häntä avautumasta toisille ihmisille ja ottamasta ottamasta riskiä tulla torjutuksi. Sitten häpeää kokeva henkilö voi olla jatkuvasti myös varoillaan ja tarkkailla itseä ja ympäristöä. Hän voi pelätä, että muut hylkäävät tai arvostelevat häntä, jos hänen todellinen itsensä paljastuu. Ja tää voi johtaa jatkuvaan jännitykseen ja stressiin, mikä vaikuttaa kielteisesti sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen. Tästä käytännön esimerkki voisi olla vaikka Halpa, jolla on häpeän tunteita liittyen akateemiseen epäonnistumisiinsa ja hän on jatkuvasti varoillaan työpaikallaan. Hän pelkää, että kollegat saavat tietää hänen epäonnistumisistaan ja alkavat kyseenalaistamaan hänen pätevyyttään. Tää pelko saa Alpan olemaan jatkuvasti varoillaan, mikä lisää hänen stressitasoaan ja heikentää hänen kykyään keskittyä ja suoriutua työtehtävistään. Häpeää kokeva henkilö voi pelätä, että muut hylkäävät tai arvostelevat häntä, jos hänen todellinen itsensä paljastuu. Ja tää pelko voi estää häntä olemasta avoin ja rehellinen ihmissuhteessa. Hän saattaa yrittää esittää jotain muuta kuin mitä hän todellisuudessa on. Ja tää voi sitten johtaa pinnallisiin ja epäaidoiksi koettuihin suhteisiin. Kuviteltu esimerkki on tällainen, että Petri kokee häpeää siitä, että hänellä on mielenterveysongelmia. Hän pelkää, että ystävät ja perheenjäsenet hylkäävät hänet, jos he saavat tietää hänen kamppailustaan. Siksipä Petri esittää aina iloista ja huoletonta, vaikka todellisuudessa hän kärsii sisäisesti. Tämä teeskentely vaikeuttaa Petrin kykyä muodostaa aitoja ja tukevia ihmissuhteita ja tätä itse asiassa nähdään välillä uutisotsikoissa, etten oo voinut arvataankaan tämmönen. Häpeän tunne voi taas johtaa myös perfektionismiin ja ylimääräiseen suorittamiseen. Henkilö saattaa pyrkiä täydellisyyteen ihan kaikissa tekemisissä, jotta hän välttyisi häpeän tunteilta. Ja tää voi johtaa uupumukseen, stressiin ja lopulta burn-outtiin. Pitkittynyt häpeä voi johtaa myös vakaviin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistukseen ja syömishäiriöihin. Häpeän tunne voi estää yksilöä hakemasta apua ja tukea, koska hän kokee, että hänen ongelmansa ovat merkki henkilökohtaisesta epäonnistumisesta. Masennus on yksi yleisimmistä häpeän aiheuttamista mielenterveysongelmista. Henkilö, joka kokee jatkuvaa häpeää, saattaa tuntea itsensä arvottomaksi ja toivottomaksi. Hän uskoo, että hänellä ei ole mitään annettavaa maailmalle ja ettei hän ansaitse parempaa elämää. Ja tää voi johtaa semmosen syvenevään masennuksen kiertteeseen, jossa yksilö menettää vähitellen kiinnostuksensa elämään ja kokee jatkuvaa surua ja toivottomuutta siitä omasta elämästä ja tilanteesta. Tästä kuvitteellinen esimerkki voisi olla vaikka Tiina, joka on 30-vuotias nainen, ja hän on kokenut lapsuudessaan jatkuvaa arvostelua vanhemmiltaan. Hän on kasvanut uskomaan, että hän ei ole tarpeeksi hyvä, niinpä aikuisällä Tiina tuntee jatkuvaa häpeää ja arvottomuutta. Ja tää johtaa vähitellen masennukseen. Hän ei jaksa tehdä mitään, mikä aiemmin tuotti hänelle iloa, ja hän alkaa vetäytymään sosiaalisista tilanteista. Häpeä voi myös johtaa ahdistukseen. Henkilö, joka pelkää jatkuvasti tulevansa arvostelluksi tai hylätyksi, voi kokea voimakasta ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa. Hän saattaa olla ihan jatkuvasti varoillaan ja pelätä, että hänen puutteensa paljastuvat muille. Ja tää voi johtaa paniikkikohtauksiin ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Tästä kuvitteellinen esimerkki voisi olla Janne, 25-vuotias mies, ja hän on aina tuntenut itsensä riittämättömäksi. Häpeän tunteet ovat saaneet hänet pelkäämään sosiaalisia tilanteita, joissa hän voisi tulla arvostelluksi. Ja tää johtaa jatkuvaan ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, jotka estää häntä nauttimasta elämästä ja ihmissuhteista. Sit häpeällä ja syömishäiriöilläkin voi olla yhteys. Eli syömishäiriöistä, kuten anoreksiä ja bulimia, voi voidaan myös olla seurausta häpeän tunteista. Henkilö saattaa pyrkiä hallitsemaan kehoaan ja syömistään saadakseen tunteenhallinnasta ja arvostuksesta. Häpeän tunne omasta kehosta ja ulkonäöstä voi johtaa äärimmäisiin ruokailutottumuksiin ja vaaralliseen laihduttamiseen tai sitten siihen bulimia, että syö ja oksentaa. Tästä voisi olla kuvitteellinen esimerkki Laura. Hän on 22-vuotias nainen ja hän on kokenut jatkuvaa häpeää ulkonäöstä. Hän pyrkii täydellisyyteen kehonkuvassaan, mikä johtaa anoreksiaan. Niinpä Laura alkaa rajoittamaan syömistään ja pakottaa itsensä treenaamaan liikaa, jotta hän tuntisi itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Häpeä voi estää yksilöä hakemasta apua ja tukea, koska hän kokee ongelmansa merkiksi henkilökohtaisesta epäonnistumisesta. Ja tää voi pahentaa mielenterveysongelmia, toki myös muita ongelmia, myös vuorovaikutuksen haasteita, koska henkilö jää yksin kamppailemaan niitten omien pääsisällä olevien tunteiden kanssa, ja kukaan ei kyseenalaista niitä. Niinpä häpeän tunne voi saada henkilön uskomaan, että avun hakeminen on merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta. Ja hän saattaa ajatella, että hänen tulisi selvitä ongelmistaan yksin, eikä hän ansaitse apua, tai on hirveä häpeä hakea apua, nöyryyttävä myöntämään se oma huonommuus. Ja tää voi estää häntä hakeutumasta terapiaan tai muuhun hoitoon. Kuvitteellinen esimerkki tästä voisi olla Jari, joka on 40-vuotias mies. Ja hän kokee voimakasta häpeää taloudellisista vaikeuksista. Hän uskoo, että hänen tulisi pystyä selviytyä tilanteestaan yksin, eikä hän halua sen takia hakea apua, koska hän pelkää muiden tuomiota. Ja tää johtaa siihen, että hänen mielenterveysongelmansa pahenee, pahenemistään, ja hän tuntee itsensä yhä enemmän toivottomaksi. Ja kun hän ei hae apua, niin hän ei saa niinku sitä näitä hänen uskomuksia kyseenalaistettua ulospäin. Nyt sitten rikottu oma-arvonntunto syntyy, kun yksilö ei saa lapsuudessaan hyväksyntää omana itsenään. Ja tää voi johtaa esimerkiksi vanhempien kriittisyydestä, häpäsemisestä tai liiallisista odotuksista. Rikottu oma-arvonntunto saa henkilön tuntemaan itsensä jatkuvasti riittämättömäksi ja arvottomaksi, mikä voi johtaa kaikkiin näihin edellä mainittuihin mielenterveysongelmiin. Häpeä on voimakas tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee itsensä siis huonoksi, riittämättömäksi tai arvottomaksi. Ja se voi olla toki seurausta epäonnistumista tai sosiaalisten normien rikkomisesta, ja se kyllä vaikuttaa syvästi oma-arvonntuntoon ja sosiaalisia suhteisiin. Häpeä voi ilmetä siis eristäytymisena, passiivis-aggressiivisena käyttäytymisenä tai liiallisena miellyttämisen tarpeena. Lapsuudessa koetut tilanteet ja perhedynamiikka voivat jättää hyvin syviä jälkiä yksilön oma-arvonntuntoon ja luoda sitä kautta häpeän tunteita. Vanhempien kriittisyys ja vähättely voivat johtaa siihen, että lapsi tuntee itsensä aina riittämättömäksi ja arvottomaksi. Tää voi myöhemmin elämässä ilmetä siinä perfektionismina tai sitten sosiaalisena vetäytymisenä tai läheisyyden välttelyllä tai miksipä ei kaikki ne on näin. Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö voi myös vaikuttaa häpeän tunteiden kehittymiseen, eli yhteiskunnan odotukset ja normit voivat asettaa yksilöille paineita, mikä voi johtaa häpeän tunteisiin, jos kaikki odotukset eivät täyty tai jos ne odotukset mitä hän kokee kohdistua itse ei täyty. Ja turvallinen kiintymysuhte lapsuudessa nyt voi sitten vähentää niitä häpeän tunteita, koska lapsi tuntee. Kokee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi. Ja tää auttaa nyt sitten lasta kehittämään niitä vahvan oman-arvonntunnon. Sitä vahvaa oma-arvonntuntoa ja terveitä tapoja käsitellä negatiivisia tunteita, kuten häpeä. Ja summa summarum, häpeän vaikutukset niinkö huomaan on tosi laaja-alaisia ja vakavia, ja se voi vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä. Joten on tärkeä oppia työstämään sitä omaa häpeää, jossa havaitset, että sitä sulla on ja se estää sua elämästä, estää sua hakemasta apua, jos sä koet, että että sä oot epäonnistunut ja häpeät sitä. Hae apua, jos sulla on ongelmia häpeän kanssa, työstä sitä, se sä saat sitä kautta paremman elämänlaadun ja se voi auttaa myös masennuksesta toipumiseen. Kiitos kun katsoit ja nähdään seuraavalla videolla.
