[0:10]metsätalouskäytössä, eli niistä hakataan puita ja kuljetetaan niitä jatkojalostukseen ympäri Suomea eri laitoksiin. Yhdestä puusta, kuten vaikka tästä männystä lähtee eri osoitteita eri osoitteisiin hyvinkin moneen paikkaan. Tämä puu tässä on kasvanut täällä noin 100 vuotta. Sillä on tilavuutta semmonen 4-500 litraa, eli vajaa puoli kuutiometriä. Nyt havainnollistamme sen avulla mihin kaikialle sitten lähtee osoitteita, eli hyytelän metsäaseman johtaja Antti Vuotila kaataa puun.
[0:57]Puurungon tyvi on ehdottomasti arvokkain osa metsänomistajalle. Siitä saadaan tukia eli tällaista paksumpaa puuta. Tukit voi päätyä sahalle joko sahattavaksi sahatavaraksi, lankuksi, laudoksi, parruiksi, muiksi ositteiksi, tai sitten osa tukesta voi päätyä myös vaneritehtaalle, missä niistä sorvataan viilua ja viilusta tehdään edelleen vaneria. Mitä isompi tukki on läpimitaltaan, niin sitä enemmän on vaihtoehtoja, mitä kaikkea sitten voidaan tehdä. Kun taas pienestä tukista on paljon vähemmän vaihtoehtoja, mitä siitä voidaan tehdä. Pikkutukia tulee rungon latvaosista. Tästä puusta nyt tuli kaksi tukkia eli tämä ja tämä. Puurunko koostuu lähes yksinomaan hiilestä, vedystä ja hapesta. Hiilen puu ottaa yhteyttämisessä ilmasta, kaikki hiili on peräisin ilmasta, ilman hiilidioksidista. Vetyä ja happea puu saa myös maasta, sieltä ottamansa veden mukana. Rungossa on hyvin vähän kasvien kasvulle tärkeitä ravinteita kuten typpeä ja fosforia. Siksi runkopuunkorjuu metsistä ei juurikaan poista metsistä ravinteita ja sitten haittaa uusien puiden kasvua. Ravinteita on selvästi enemmän neulasissa ja lehdissä. Puu on ottanut nämä kaikki tarvitsemansa ravinteet maaperästä, ne ei ole ilmasta peräisin ollenkaan. Elävä puu myös kierrättää ravinteita, esimerkiksi vanhemmista ja varjoja neulasista puu siirtää ravinteita uusiin neulasiin ennen kuin vanhat neulaset kuolevat. Loput kuolleiden neulasten ravinteet vapautuvat puun käyttöön uudestaan, kun neulaset lahoavat maassa karikkeena hajotustoiminnan seurauksena. Suomalaisessa metsämaaperässä ravinteita on varsin vähän ja niiden määrä rajoittaakin puiden kasvua.
