[0:08]Esko Nenola, Esnec Oy, toimitusjohtaja. On erittäin pitkä kokemus metsä ja puu puuteollisuudesta. Ennen kaikkea niinku puu puuhankinnasta. Mikä on puunostajan kannalta hyvä leimikko ja miten miten sen sijainti vaikuttaa tähän hankintapäätökseen? Jos on kyseessä sahayhtiö, niin tietysti silloin pääsääntöisesti lähdetään hakee niinku sahatukkeja ja sitten taas jos on niinku kuiduttavaa teollisuutta tai levyteollisuus, niin sitten sitten kuitupuuvaltaisia. Ja nykypäivänä esimerkiksi sahateollisuudessa on äärimmäisen tärkeätä, että se ei ole pelkästään niinku sahatukkia vaan tietyn kokoluokan tukkia, koska kaikki periaatteessa menee niinku imuohjauksella, elikkä elikkä niinku tilausten mukaan. Periaatteessa puunhankinta on logistiikkaa ja kuljetuskustannusten niinku minimointia tai optimointia. Ja silloin tietysti se sijainti, mitä lähempänä ollaan niinku sitä käyttöpistettä, sen parempi. Onko puunhankinnassa ollut niinku maakohtaisia eroja? Kyllä. Tosi suuria ja ja lähtien ihan siitä, että esimerkiksi kiintokuutiometri määritellään hyvin eri tavalla eri paikoissa. Suomessa Suomessa puuta ostetaan kuore päällisenä, elikkä maksetaan sitä kuorestakin ja esimerkiksi Ruotsissa tai vaikka Venäjällä, niin se on sitten kuoren alta. Joka maassa on niinkun hyvin omintakeinen niinku järjestelmä. Miten nämä nykyiset Suomessa toimivat metsäteollisuusyritykset ovat järjestäneet tämän puuhankintansa? Hoitavatko he itse kaiken? Käytännössä kaikki Suomessa olevat toimijat, niin niin ovat ulkoistaneet operatiivisen toiminnan. Elikkä käytännössä se korjuu ja ja kuljetuspuoli ja hyvin pitkälle tänä päivänä myös metsähoito on on ulkoistettu. Käytännössä nämä toimijat, niin keskittyy siihen, että ne manageraa tätä asiaa, että tää on niinku iso plussa Suomen niinku puunhankinnalle, että meillä on aivan loistava niinkun tää urakointijärjestelmä, jolla on tietysti pitkä historia. Ja monissa maissa niin tämä on niinku ei ole itsestäänselvyys. Jos saisit määritellä, mikä on hyvä leimikko, niin minkälainen se olisi, että ostaisit sen heti pois? Otetaan esimerkki, että että että minä hankin sahalle vaikka nyt kuusitukkeja käyttävälle sahalle raakapuuta, niin kyllä tietysti semmonen päätehakkuvaltainen kuusikuusitukkiia paljon sisältävä leimikko kohtuullisella etäisyydellä tehtaasta, hyvä logistiikka, elikkä semmosen tien varressa, että se pystytään korjaamaan ja kuljettamaan silloin kun halutaan.
[2:54]Ja sitten, että sen sen vielä saa tuota ostaja ja myyjä päätyy niinku hinnassa niin sanotusti markkinahintaan, että se on niinku kohtuullinen molemmille, niin silloin se on niinku helppo tehdä se kauppa. Miten päätehakkuu ja harvennushakkuu eroavat toisistaan puunhankinnan näkökulmasta? Päätehakkuuhan on silloin kiertoajan päättäessä niin niin tuota metsäuudistamista, elikkä silloin hakataan joko avohakkuulla tai sitten luontaisella uudistamisella. Ja ja silloin näissä päätehakkuissa niin tyypillisesti tän järeän puun elikkä tukkipuun osuus on huomattavan suuri. Ja ja nämä leimikot tietysti soveltuu erittäin hyvin sitten niinku esimerkiksi vaikka saha sahateollisuudelle. Ja sitten on taas niinkun harvennukset, niiltä tulee sitten pääsääntöisesti kuitupuuta ja pikkutukkiia ja ja muita puutavaraa jonkun verran sitten varsinaista sahatukkia. Ja nämä on taas sitten pääsääntöisesti kulkeutuvat raaka-aineeksi kuiduttavalle teollisuudelle tai levyteollisuudelle. Millä puuta kuljetetaan Suomessa ja miten kuljetusmatkan pituus vaikuttaa kuljetustapaan? Niinku kuljetus aina lähtee autokuljetukseen. Elikkä meillä on kokonaisuutena niin noin noin 75% on niinku autokuljetusta. Sitten meillä on parikymmentä prosenttia junakuljetusta ja noin 5% vesikuljetusta, elikkä uittaa. Jos nyt vielä siitä autokuljetuksesta, niin tää on niinku tyypillisesti semmonen, jossa niinku ajetaan semmoinen keskiajomata on tyypillisesti 100 kilometriä. Ja suoraan niinkun sieltä leimikolta tehtaalle. Siinä ainoa poikkeuksena on sitten kelirikko aikoihin varautuminen, niin silloin saattaa ajaa jonnekin puskurivarastoon, jonnekin asfalttitien varteen tai johonkin muuhun terminaaliin. Ja sitten sitten tää junakuljetus, niin se on itse asiassa junalla kun ei pääse metsään, niin niin tuota siinä on aina niinku se on kombinaatio autokuljetus ja junakuljetus. Ja tyypillisesti semmoinen keskimääräinen junakuljetusmatka on kokonaisuudessa se ketju on noin 300 km. Ja tosiaan tää vesi vesitie kuljetus, niin pääsääntöisesti siinäkin on on niinku se ensimmäinen kuljetusmuoto autokuljetus. Mitä vaikeuksia sen hiilijalanjäljen arviointiin liittyy ja ja onko se selkeää? Tässä on niinku kaikilla toimijalla sama intressi pienentää tätä hiilijalanjälkeä ja se tietysti toteutuu jo siinä mielessä, että kaikki toimijat pyrkii niinku optimoimaan logistiikkaa. Ja erityisesti Suomessa on niinku pitkälle kehittynyt tämä niinkun puunkuljetuksen logistiikan suunnittelu.
[5:47]Meillä on erittäin hyviä niinkun markkinoilla olevia optimointiohjelmia. Joltakin leimikolta ajetaan esimerkiksi sellutehtaalle jollekin sellutehtaalle kuorma. Käydään hakee sitten läheltä sellutehtaasta jostakin toinen kuorma vaikka tukkia viedään jollekin sahalle. Ja sitten ajetaan taas, elikkä ajetaan niinku monipiste tämmöistä monipisteoptimointia. Miten yksittäinen puujalostava yritys järjestää oman puuhankintansa? Onko se analoginen tälle suomalaiselle vastaava? On yrityksiä varsinkin pienempiä yrityksiä, jotka ostavat niinkun tehtaan portille tai puhutaan niinku toimituspuusta.
[6:22]Heillä ei ole omaa niinkun varsinaista puun ostoja korjuuorganisaatiota, mutta hyvin tyypillisesti vähänkin jos mennään niinku useampiin satoihin tuhansiin kuutioihin vuodessa, niin silloin tyypillisesti on niinku oma hankintaorganisaatio, joka Suomen olosuhteessa tarkoittaa sitä, että tämä hankintaorganisaatio ostaa yksityisiltä metsänomistajilta näitä pystyleimikoita, elikkä käytännössä hakkuuoikeuksia. Ja sitten monesti tämmöinen organisaatio niin niin säätää sitä, että ostetaan isolta toimijalta toimituspuuta ja sitten on tää oma puunhankinta siinä rinnalla ja se välillä on niinku isompi, välillä pienempi riippuen markkinatilanteesta. Miten ulkomaalainen yritys järjestää Suomessa puuhuoltonsa? Onko se analoginen tälle suomalaiselle vastaava? Kyllä käytännössä kaikki toimijat sopeutuvat siihen niinku suomalaiseen puunhankintajärjestelmään. Ja ja tämä suomalainen puunhankintajärjestelmä on tehokas. Voisitko kertoa, että miten puun hinta muodostuu kannalta tehtaalle? Se ensimmäinen elementti on juuri tää kantohinta ja sehän on korvaus metsäomistajalle. Ja ja siinä on todella iso niinku hinta haarukka riippuen siitä, että mitä puuta mistä puutavaralajista on kyse ja ja missä tämä kyseinen leimikko sijaitsee ja minkälainen hakkuutapa on. Se voi olla tukissa, niin jossakin 60 euron luokassa. Ja ja sitten joku kuitupuu erä ja kaukana tehtaasta, niin voidaan puhua jo muutamasta eurosta. Mutta tälle löytyy niinku selkeä niinku kustannusperusteinen selitys. Ja se seuraava elementti tässä siis tän kantohinnan päälle tulee korjuu ja tää korjuu siis pitää sisällään sen niinku hakkuun. Käytännössä niinku harvesterilla tänä päivänä ja sitten ajo ajon tien varteen. Tämä kustannuserä on nimenomaan hyvin herkkä sille, että mitä hakataan. Tukkipuu leimikko niin korjuukustannus voi olla reilusti alle 10 euroa, jos ollaan iso leimikko lähellä tietä ja rungon koko iso. Sitten mennään niinku ääri toiseen ääripäähän, mennään niinku ensiharvennusleimikkoon, jossa se keskirunko on erittäin pieni ja erittäin työlävä niinku tuota se se hakkuu, niin siellä taas se korjuukustannus voi olla jopa 20 euroa per kuutio. Elikkä siinä on tosi iso ero. Ja sitten siihen tulee se se kuljetuskustannus tehtaalle ja se riippuu tietysti missä se leimikko sijaitsee. On esimerkiksi tämmöinen tyypillinen autokuljetus leimikko 100 kilometriä matkaa, niin puhutaan jostain kahdeksan euroa tai sitä suuruusluokkaa. Vaikka junallakin vietäisi, niin siihen tulee väkisinkin sitten näitä kaikkia terminaalikuluja ja ja muita, niin sitten se nousee reilusti yli 10 euroon kuutiolla. Ja tän kuljetuskustannuksen lisäksi sitten niin tietysti sille hankinnalle tulee tämmöinen niin sanottu yleiskustannus tai organisaatiokustannus, kuka tahansa sen järjestää. Se on tyypillisesti puhutaan noin kolmen euron kuutiolla Suomen oloissa. Aina kierrytään siihen samaan asiaan, että tämä periaatteessa puunhankinta on logistiikkaa. Ja mitä lähempänä ollaan asiakasta, elikkä sitä tehdasta, sen parempi. Siinä tietysti pärjää teollisuus ja toisaalta pärjää sitten metsänomistajakin.
