[0:15]Työ alkoi jo 1980 ja koko elämän tehnyt raskasta fyysistä työtä eri aloilla. Mä olin täällä kahdella osastolla töissä ja mä olin alkupäässä, missä keräillään raaka-aineita meidän keittäjiltä. Ja siellä on paljon säkkien nostelua, niin siellä alkoi ensimmäiset oireet tulemaan ja tuntemuksi, että nyt ei ole olkapäässä oikein kaikki hyvin. Se oli aika pelottavaa, että se ei niinku enää se nivel liikkunut kunnolla. Kipu rupesi olemaan niin kova, että ei nukkunut enää, yritti töissä olla. Sairaslomaa tuli ja sitä kautta se rupesi sit vaikuttaa jo tuonne henkiselle puolellekin. Työpaikkalääkäri, kun näki magneettikuvaukset, niin hän jo sanoi, että tää ei näytä oikein hyvältä, mut sitten kävi vielä ortopedillä. Ja ortopedin tuomio oli jo, että tekonivel. Sitten alettiin kaikki jo keskustelemaan, että ammatinvaihdosta ja jopa sairaseläkkeestä.
[1:25]Yksipuoliset työliikkeet, ääriasennot tai staattiset työasennot ovat fyysisesti hyvin kuormittavia ja ajan myötä saattaa aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinten oireita ja ongelmia. Fysioterapeutti, se oli ohjeen mitkä vahvistaa tuota olkapäätä, koska sen ympärillä olevat lihakset ja kudokset tarvii saada vahvaksi, että se nivel toipuu. Ja sit se alkoi se olkapää toipumaan ja sit mikä oli tärkeä asia, niin työpaikkalääkäri ja fysioterapeutin opeilla opettelin tekemään työt uudella tavalla. Enemmän koko vartaloa käyttäen ja jättäen yksipuoliset liikkeet ja toistot vähemmän. Säästyttiin, että tekoniveltä tarvii ruveta leikkaamaan. Se oli vuonna 2014, kun me herättiin johtoryhmän kanssa siihen, että meidän sairaspoissaolot oli tosi korkeat. Ja nimenomaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus oli yli 50 % niistä kokonaissairauspoissaoloista. Lähentelin 1400–1500 päivää vuodessa. Sillon me päätettiin, että meidän täytyy aloittaa semmoinen pitkäjänteinen yhteistyö työterveyshuollon kanssa ja meidän koko työturvallisuusorganisaation kanssa kehittämään meidän ergonomia-asioita ja sitä kautta sitten koko henkilökunnan työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Tällä hetkellä meidän tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus on alle 20 % koko meidän sairaspoissaoloista. Eli tää pitkäjänteinen työ on kyllä kannattanut. Tiedettiin se silloin, että tulokset ei synny hetkessä, mutta sen eteen kyllä kannattaa tehdä töitä. Se on vaikuttanut meidän työhyvinvointiin ja koko työturvallisuuskulttuuriin sillä tavalla, että mulla on saanut olla nyt yli 940 päivää ilman poissaoloon johtavia tapaturmia. Et varmasti osasyynä on se, että ihmiset on terveitä ja pystyy tekemään sen työssä turvallisemmin.
[3:18]Meillä on täällä tehtaalla tosi tämmönen keskusteleva työturvallisuuskulttuuri ja pystytään välittämään toisista tämmöisen ohjelman kautta eli käydään käyttäytymiseen liittyviä työturvallisuuskeskusteluja ja paljon esimerkiksi ergonomiaan liittyen näitä käydään. Ja tarkoituksena on myös näiden keskustelujen kautta rohkaista työntekijöitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kertomaan näistä ongelmista ja huolista, että pystytään ennaltaehkäisemään niitä vaivoja. Sen lisäksi me ollaan hankittu paljon työvälineitä ihan työntekijöiltä tulleiden aloitteiden perusteella työpisteitä osastokohtaisesti helpottamaan raskaampia nostoja. Me ollaan ruvettu tunnistamaan ergonomisesti hankalia työvaiheita ja lisätty niitä sinne työohjeisiin, että niitä pystytään sitten alusta asti käymään läpi esimerkiksi taloon tulevien uusien työntekijöiden kanssa perehdytyksen alkuvaiheesta lähtien. Työntekijän omalla vastuulla on myös huolehtii siitä omasta kropasta, että se on työkuntoinen. Mikään työ ei ylläpidä työ- ja toimintakykyä, vaan se vapaa-ajan liikunnalla on tärkeä rooli siinä oman kropan kunnossa pitämisessä. Ja vapaa-ajan liikunnan olisi hyvä olla riittävän monipuolista eli sisältää sitä kestävyyttä, lihasvoimaa ja liikkuvuusharjoittelua, jolloin se tuo sitä monipuolisuutta siihen liikuntaan ja silloin se työkyky pysyy parempana. Käy vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa kuntosalilla. Nyt on tosi hyvä olo, kun on saanut itsensä kuntoon ja elämä on hieno tällä hetkellä, töissä pystyy käymään ja harrastamaan. Ihminen pystyy kyllä tekee aika paljon itsensä eteen. Tulevaisuudesta kun puhutaan, niin tärkeätä olisi tutkia sitä työtä ja löytää niitä tapoja, mitä siellä voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja jos luodaan uusia toimintatapoja tai osaston sisällä tehdään muutoksia, hankitaan uusia koneita, että siellä suunnittelupöydällä olisi jo se ergonomia otettu huomioon. Sen olen oppinut, että aikaisemmin olisi pitänyt ruveta ottaa näitä ongelmia huomioon, koska tän jälkeenpäin olen huomannut, että oireita oli aika paljon tullut. Mutta en vaan sivuttia ja teki työn kunnolla. Meillä on täällä semmoinen hyvä työkalu: mieti viisi minuuttia. Kun miettii, että teenkö mä jonkun ergonomisesti oikein, niin se ei loppujen lopuksi kauaa vie. Kannattaa ottaa ergonomiset asiat työelämässä mahdollisimman aikaisin käyttöön ennen kuin oireet tulee.
