Läheisriippuvuus ja pakeneminen: noidankehä, jossa kumpikin jää yksin 2/7

[0:00]Hei, tänään puhutaan läheisriippuvuudesta ja pakenemisreaktiosta, eli flight selviytymiskeinosta parisuhteessa. Moni ajattelee, että vetäytyminen tekemiseen tai jatkuva kiire tarkoittaisi tunnekylmyyttä tai sitoutumattomuutta, mutta todellisuudessa kyse on usein ihan päinvastaisesta. Eli herkestä hermostosta, joka ei oo oppinut rauhoittuu läheisyydessä, vaan turvaa on haettu hallinnasta, suorittamisesta ja liikkeestä. Ja käydään tällä videolla läpi, miten tää malli syntyy lapsuudessa ja kiintymyssuhteissa ja miksi se aktivoituu erityisesti läheisriippuvassa dynamiikassa ja mitä sille voi tehdä? Eli ihan ensinnäkin, että pakeneminen ei oo tunnekylmyyttä, se ei oo sitoutumattomuutta tai välinpitämättömyyttä, se on aktiivinen selviytymisstrategia ihmiseltä, joka joka hermosto ei oo oppinut sääteleen läheisyyden herättämään sisäistä kuohuntaa pysähtymisen kautta, suhteessa olemisen, rauhassa olemisen kautta. Siinä missä jäätyvä ihminen lamaantuu, niin flight tyyppinen ihminen sit liikkuukin. Hän tekee, suorittaa, organisoi, hallitsee ja pakenee. Tarkoitus ei oo mennä paeta suhteesta välttämättä, vaan sitä omasta sisäisestä kokemuksista ja tunteista. Persoonan ja temperamentin tasolla flight reaktio liittyy usein ihmisiin, joilla on synnynnäinen taipumus aktiivisuuteen, valppauteen ja toiminnallisuuteen. Heidän hermostonsa on virittynyt liikkeeseen luonntaisesti tulee. Eli reagointi tapahtuu nopeasti, energisesti ja ulospäin. Tällaisella temperamentilla varustettu lapsi on usein pärjäävä ulospäin aikaansaava ja ympäristönsä vaatimuksiin vastaava. Ja hän oppii varhain lukemaan mitä häneltä odotetaan ja mukautumaan siihen tekemisten kautta. Hänen vahvuudekseen muodostuu kyky toimia paineen alla, mutta samalla hänen yhteytensä sisäiseen tunne-elämään voikin sitten jäädä ohuemmaksi. Sitä ikään kuin tarvii kohdata kun on koko ajan liikkeessä. Kehityksellisesti flight reaktio syntyy usein ympäristössä, joista tunteet ovat olleet liikaa. Ne on voinut olla liikaa aikuisille, liikaa tilanteille tai liikaa lapsen kannettavaksi. Ja lapsi on voinut kasvaa perheessä, jossa oli kaosta, ristiriitoja, arvaamattomuutta tai semmoista emotionaalista epävakautta. Ehkä lapsi on tottunut vähän niinku kannattelemaan tietyllä tavalla aikuista. Tai vaihtoehtoisesti perheessä, jossa pärjäämistä, suorittamista ja hallintaa arvostettu enemmän kuin tunteiden jakamista. Ja näissä olosuhteissa lapsi sitten oppii nopeasti, että pysähtyminen ei tuo turvaa, mutta toiminta tuo. Ja lapsi huomaa, että kun hän tekee, auttaa, onnistuu, järjestää tai on kiireinen, niin ympäristö rauhoittuu. Hänestä tulee se joka kantaa ja se ei se, jota kannatellaan. Turva alkaakin sit rakentumaan hallinnan varaan. Ja tää on keskeinen ero jäätytymisreaktio. Flight tyyppinen lapsi ei pienenä itseään, vaan ylittää itsensä. Hän oppii, että tunteiden kanssa oleminen on kaaottista, mutta tekeminen tuo järjestyksen. Kiintymissuhteen näkökulmasta flight reaktio liittyy usein välttelevään tai ampivalettiin kiintymyssuhteeseen. Lapsi ei oo saanut kokemusta siitä, että tunteita voisi jakaa rauhassa ja tulla niitten kanssa vastaanotetuksi, turvatuksi. Läheisyys on voinut olla joko emotionaalisesti kuormittavaa tai ehdollista. Esimerkiksi sä oot arvokas kun sä pärjäät. Sä oot kiltti tai sä oot hyödyllinen. Ja tällöin lapsi ei opi, että turva löytyy yhteydestä, vaan siitä, että kun hän pysyy liikkeessä, niin kaikki on hallinnassa. Aikuisuudessa tää näkyy erityisen selvästi sitten parisuhteessa ja vielä voimakkaammin läheisriippuvassa dynamiikassa. Läheisriippuvassa suhteessa tunteet ovat intensiivisiä monestikin, rajat hämärtyy ja vastuu toiseen hyvinvoinnista kasvaa. Ja just tämä on flight reaktion hermostollian laukasi. Mitä enemmän toinen tarvitsee takertuu, kaipaa tai ahdistuu, sitä enemmän tämönen flight tyyppinen ihminen sitten touhuaa, tekee, ratkaisee. Ja valitettavasti samalla myös sit pakenee. Hän saattaa tehdä tän näinäisesti vastuullisella tavalla. Hän tekee töitä perheen eteen, hoitaa asiat, järjestää arjen, suorittaa suhdetta. Ja ulospäin hän voi vaikuttaa hyvin sitoutuneelta ja toimijalta, mutta emotionaalisesti hän on jatkuvasti liikkeessä poispäin. Häntä ei tavoita. Hän ei pysähdy kuuntelemaan omaa väsymystään, ärtymystään, pelkoaan, koska pysähtyminen avaisi oven sisäiseen kaokseen, jota hermosto ei koe turvalliseksi. Ja kun hän ei kohta itseään, niin hän voi ei voi kohdata toistakaan. Läheisyys itsessään ei oo flight ihmiselle uhka, siksi, ettei hän haluaisi sitä. Vaan siksi, että läheisyys kutsuu pysähtymään. Ja pysähtymään tarkoittaa tuntemista. Tunteet taas on lapsuudessa opittu jo kokemaan joko hyödyttöminä tai vaarallisina tai hallitsemattomina, uhkaavilta uhkaava olo siinä siis ja siksipä syntyy tarve mennä tehdä järjestä paeta. Usein just silloin kun toinen haluaisi tunnettaa yhteyttä. Ja läheisriippuvassa suhteessa tämä synnyttää tutun noidan kehän. Toinen hakee turvaa, puhetta ja tunnetta ja flight tyyppinen osapuoli sitten vastaa toiminnalla, ratkaisulla tai vetäytymellä tekemään. Ja mitä enemmän toinen yrittää sit saada emotionaalista yhteyttä, niin sitä enemmän flight tyyppinen ihminen kokee sisäistä painetta ja tarvetta liikkua pois, suorittaa, tehdä. Ja molemmat tässä kohtaa kokee jäävänsä yksi. Toinen tunteissaan ja toinen siinä loputtomassa suorittamisessa ja ehkäpä siitä kumpuvassa uupumuksessa. Keskeistä nyt on ymmärtää, että flight reaktio ei oo tietoista pakenemista toisesta ihmisestä, vaan siinä paetaan omaa sisäistä kokemusta, joka eli se on keino millä opittu säätelemään nyt sitä omaa sisäistä tunnetilaa liikkeellä, ei yhteyden kautta. Ja tää on ollut aikanaan semmonen älykäs ja selviytymistä tukeva ratkaisu. Mutta ongelmaksi se muuttuu sitten aikuisuudessa väistämättä jossain kohtaa. Kun ja varsinkin sit kun parisuhde vaatii kykyä pysähtyä, olla epätäydellinen ja jakaa kesken eräisiä tunteita ilman hallintaa. Ammatillisesta näkökulmasta flight reaktion kanssa työskentely ei tarkoita tekemisen vähentämistä väkisin, vaan turvallisen pysähtymisen opettelua hermostollisesti. Persoonan ja temperamentin huomioiminen on tässä ratkaisevan ratkaisevaa. Eli aktiivinen suoriutuva ihminen ei opi turvaa pakottamalla itseään olemaan hiljaa, vaan rakentamalla vähitellen kokemusta siitä, että pysähtyminen ei johda kaaokseen eikä yhteyden menettämiseen, ei hylkäämiseen. Ja kun tää alkaa tapahtua usein terapiasuhteessa ja vähitellen sitä kautta myös sitten parisuhteessa, niin flight reaktio menettää tehtävänsä. Ihminen alkaa huomaamaan, että hänen ei tarvitse paeta ollakseen turvassa. Vaan hän voi olla läsnä, vaikka tunteet on mitä. Ja tää on syvällinen kehityksellinen muutos, mikä tapahtuu. Semmonen, jossa ihminen ei menetä toimintakykyään, vaan saa sen rinnalle kyvyn olla yhteydessä ja tehdä levosta käsiin. Ja just Tässä kohtaa näkyy kypsän aikuisuuden ydin. Kyky toimia ilman pakenemista ja kyky olla läsnä ilman katoamista. Flight reaktio ei synny sattumalta, eikä yksilön luonteesta irrallaan, vaan se on seuraus siitä varhaisesta kiinnitysmissuuden historiasta, jossa lapsi ei oo voinut rakentaa turvallista kokemusta siitä, että tunteet voidaan jakaa. Kannatella ja säädellä yhdessä toisen ihmisen kanssa, kun tämä ja nyt kun tää peruskokemus jää puutteelliseksi, niin lapsen hermosto joutuu silloin kehittämään vaihtoehtoisen tavan pysyä sitten tunnetasolla emotionaalisesti turvassa. Eli flight ei tarkoita pakoa ihmisistä, vaan pakoa tunteista, jotka on aikanaan olleet liikaa sen pienen lapsen kantaa. Usein flight selviytymiskeino rakentuu lapsuudessa ympäristössä, joissa tunteisiin reagoitiin joko epäjohdonmukaisesti, ylikuormittuneesti tai sitten vältellen. Ja lapsi on voinut kasvaa perheessä, jossa aikuisilla ei oo ollut riittävästi kapasiteettia kohdata lapsen emotionaalis emotionaalisia tarpeita, koska ei oo itse olleet kuormittuneita, stressaantuneita, masentuneita tai kiinni sitten jossain omissa ratkaisemattomissa historian kokemuksissa eli traumoissa. Ja tällöin lapsi ei opi, että tunne luo yhteyttä, vaan että tunne luo lisää kuormaa. Joko hänelle itselleen tai sitten sille aikuiselle. Ja monissa flight taustoissa lapsi on varhain havainnutkin, että aikuisen mieliala rauhoittuu, kun asiat on hallinnassa. Kun koti on siisti, arki sujuu, lapsi pärjää ja toimii, tunnelma on siedettävä. Mutta sen sijaan tunteet, pelko, suru, kiukku tai ehkä tarvitsevuus, ne on saattaneet herättää nyt siinä aikuisessa vaikka vetäytymistä tai ärtyymystä tai ylikuormitusta. Ja tässä kohtaa lapsi sitten tekee kehollisen johtopäätöksen: pysähtyminen ei oo turvallista, joten on parempi toimia. Kiintymyssuhteen kautta ajateltuna, tämä näkyy usein välttelevänä tai ristiriitaisena kiintymyssuhteena. Ja välttelevässä kiintymyssuhteessa lapsi oppii, että häntä, että ettei hän voi luottaa siihen, että toinen ihminen säätelee hänen tunteitaan hänen kanssa. Vaan hänen on opittava pärjäämään itse. Ja ambivalentissa kiintymyssuhteessa taas läheisyys on ollut arvaamatonta. Joskus sitä on ollut saatavilla ja joskus on ollut kuormittavaa, joskus on ollut ehdollista, mutta molemmissa tapauksissa lapsi ei nyt sitten opi, että tunteet rauhoittuu yhteydessä, vaan että yhteys itsessään on stressaavaa ja vaatii jatkuvaa valppautta ja yksin ollessa löytyy ehkä sitten se rauha tai liikkeessä. Ja tässä kehityskaaren kohdassa flight ei oo pakenemista pois ihmisistä, vaan pakenemista pois niistä omista sisäisistä kokemuksista, kuormittavista tunteista. Lapsi oppii olemaan hyödyllinen, reipas, vastuullinen, aikaansaava. Semmoisena hänet hyväksytään. Hän saattaa saada paljon myönteistä palautetta siitä, miten hyvin hän hoitaa asioita tai kantaa vastuuta tai pärjää yksin. Ja samalla hän jää yksi niitten tunteiden kanssa, joita ei oo ollut tilaa kohdata yhdessä. Näin sit keho oppii, että tunteiden aktivoituessa on parempi pysyä liikkeessä, eikä pysähtyä. Aikuisessa parisuhteessa tää malli aktivoituu erityisen voimakkaasti, koska se koskettaa samoja kiintymyssuhdejärjestelmiä, kuin lapsuudenhoivasuhteet. Erityisesti läheisriippuvassa dynamiikassa, jossa tunteet on intensiivisiä, vastuu toisen hyvinvoinnista kasvaa, niin flight hermosto menee nopeasti ylivireeseen. Kumppanin ahdistus, tarve, pettymys, taipuu tulkitaan kehollisiksi merkeiksi siitä, että tilanne on hallitsematon ja sit vaatii toimintaa. Ja parisuhteessa tää näkyy monin tavoin. Flight tyyppinen ihminen saattaa reagoida vaikeuksiin lisäämällä työntekoa, harrastuksia, liikuntaa tai muuta jatkuvaa tekemistä. Ja hän voi yrittää nyt sit korjata sitä suhdetta ratkaisemalla, järjestelmällä ja tekemällä asioita oikein. Mutta samalla hän välttelee pysähtymistä sen äärelle, mitä hänestä oikeesti tuntuu. Ja mitä enemmän toinen yrittää saada sitä yhteyttä ja kaipaa tunnetta, keskustelua tai emotionaalista läsnäoloa, niin sitä enemmän yleensä flight ihminen kokee sisäistä painetta päästä pois siitä hankalasta tilanteesta ja sitä enemmän hän suorittaa. Ja niinku tuolla aikaisemmin jo sanoin, että tää ei oo merkki siitä, että hän ei välitä, vaan päinvastoin. Läheisyys vaan herättää hänessä voimakkaan ristiriidan. Hän kyllä haluaa olla hyvä kumppani ja pitää suhteen kasassa, mutta hän ei tiedä miten, koska hänen hermosto ei koe turvalliseksi sitä läheisyyttä eikä tunnetasokohtaamista. Ja siksi hän tekeekin sen, mikä hän parhaiten osaa. Eli hän toimii. Ulospäin kumppani voi nähdä, että hän on uupunno ja samalla kantaa vastuunsa. Ja sisäisesti tämmöinen ihminen voi kokea, että hän on loputtomassa suorittamisen ja pakenemisen kehässä, johon ei oo loppua. Parisuhdeongelmat sitten taas syntyy tästä ristiriidasta. Toinen osapuoli kokee jäävänsä yksi tunteittensa kanssa ja tulkitsee flight reaktion välinpitämättömyydeksi, kylmyydeksi tai sitoutumattomuudeksi. Ja taas flight osapuoli kokee, ettei häntä nähdä hänen ponnisteluissaan ja että vaatimukset läheisyydestä ovat kohtuuttomia ja jopa uuvuttavia. Ja näin molemmat kokee sitten turvattomuutta, mutta erillä tavalla. Yhteys ei katkea siksi, että rakkautta ei olisi, vaan siksi, että hermostot vetää ihan eri suuntiin. Nyt sitten kun flight selviytymiskeinoa tarkastellaan kokonaisuutena, niin käy selväksi, että se on temperamentin, persoonan ja kiintymyssuhteen yhteistuotetta, eikö niin? Aktiivinen ja suorittava temperamentti yhdistyy varhaisten kiintymyssuhdekokemusten kanssa voivat opettaa hermostolle, että tunteet ja läheisyys ovat kuormittavia, mutta tekeminen tuo turvaa. Ja parisuhteessa tää näkyy sitten noidan kehänä. Toinen hakee yhteyttä ja tunnetta ja sit se toinen vastaa toiminnalla, kontrollilla tai vetäytymisellä, joka tuntuu toiselle sit hylkäämisenä. Ja muista, että hyvä uutinen on tämä, että se on opittu malli. Se ei ole pysyvä ominaisuus. Kun me opetellaan pieniä pysähtymisen taitoja arjessa ja tarvittaessa käsitellään taustalla olevia kokemuksia lapsuudesta ja kiintymyssuhteessa terapiassa, vaikka sen EMDR:n avulla, niin hermosto oppii vähitellen uuden suunnan ja sit läheisyys voi alkaa tuntua turvalliselta ilman, että tarvii koko ajan paeta. Kiitos kun katsoit tämän videon ja nähdään seuraavalla videolla. Tää sarja jatkuu nyt. Viellä on neljä osaa tätä sarjaa sitten tulossa. Heippa!