[0:00]Lähes riippuvassa parisuhteessa, ihminen ei reagoi ensisijaisesti siihen, mitä tässä hetkessä tapahtuu,
[12:25]vaan enemmänkin siihen, mitä hänen hermostonsa on oppinut tapahtuvan silloin, kun yhteys toiseen ihmiseen on ollut uhattuna.
[21:31]Ne reaktiot, jotka aikaisena näyttäytyvät liiallisena mukautumisena,
[33:30]pakenemisena, kontrollina tai itsensä kadottamisenana ei ole tietoista valintaa.
[42:40]Eikä luonteenpiirteitä. Ehkä niihin voi sekoittua luonteenpiirteitä, mutta ne ei ole pelkästään sitä.
[53:10]Vaan ne on kehon ja mielen varhaista, varhaisia selviytymisratkaisuja niihin tilanteisiin, jossa yhteys on ollut elintärkeä, mutta samalla se on ollut epävarmaa tai muuten uhattuna.
[1:08:50]Ihminen on nimittäin syntyjään relationaalinen olento, lapsen koko selviytyminen, identiteetti ja käsitys itsestä rakentuu varhaisten hoivasuhteiden varaan.
[1:26:30]Ja nyt kun tää yhteys hoivaavaa aikuiseen on ollut johdonmukainen ja turvallinen, niin lapsen hermostoon oppinut vähitellen, että tunteet on sallittuja,
[1:41:50]ristiriidat korjaantuvia ja yhteys kestää myös vaikeita hetkiä. Mutta kun yhteys on ollut ailahtelevaa, ehdollista, kuormittavaa tai uhkaavaa, niin lapsi joutuu kehittämään silloin omia keinoja pysyäkseen turvassa ja säilyttääkseen sen yhteyden.
[1:57:29]Näitä keinoja ei opita sanojen kautta, vaan kehollisesti.
[2:07:40]Lapsi ei ajattele, nyt minun kannattaa miellyttää tai nyt minun täytyy paeta, vaan hän oppii kaiken tämän hermostollisesti toistuvien kokemusten kautta.
[2:19:30]Ja hän oppii, milloin on turvallista näkyä ja milloin on parempi kadota tai milloin on hyvä ja helppo olla ja milloin täytyy olla vahva.
[2:39:00]Milloin tunteet tuo lohtua ja milloin taas ne aiheuttaa lisää etäisyyttä tai hankaluutta. Ja näin syntyy vähitellen selviytymismalleja, jotka aikanaan ovat olleet älykkäitä, jopa välttämättömiä keinoja selvitä, mutta jotka sitten aikuisuuden parisuhteessa tai yleensäkin aikuisuudessa alkaa kääntymään sitten itseään vastaan.
[3:12:30]Läheisriippuvuudessa yhteys toiseen ihmiseen saa kohtuuttoman suuren merkityksen. Se ei ole vain suhde, vaan se on peili omalle arvokkuudelle, olemassaololle ja turvallisuudelle.
[3:24:40]Ja nyt kun suhde on hyvä, ihminen voi hyvin, eikö vaan?
[3:24:50]Mut sitten kun suhde horjuu, koko sisäinen maailma horjuukin siinä mukana.
[3:27:00]Ja tässä tilassa hermosto on sitten jatkuvasti valppaana.
[3:38:50]Stressihormonit jyllää, kortisolit ja ja adrenaliinit on siellä kovasti mukana ja sit keho tarkkailee, onko yhteys uhattuna?
[3:45:50]Mieli tarkkailee myös ja sit siihen reagoidaan automaattisesti niillä keinoilla, jotka on joskus historiassa toimineet.
[4:08:30]Ja näitä selviytymiskeinoja on useita, ne voi vaihdella tilanteen ja elämänvaiheen mukaan. Usein ihmisellä on kuitenkin yksi ensisijainen strategia, johon hän palaa erityisesti silloin, kun pelko hylätyksi tulemisesta, menettämisestä tai yksin jäämisestä aktivoituu.
[4:33:10]Jollekin se on miellyttäminen, toiselle pakeneminen ja kolmannelle taistelu.
[4:40:30]Tai sitten rooleihin kätkeytyminen tai itsensä täydellinen unohtaminen. Ja ulospäin nää mallit voi näyttää hyvin erilaisilta, mutta niiden ytimessä on se sama tarve eli säilyttää yhteys toiseen hinnalla millä hyvänsä.
[4:52:40]Mieluummin hylätä itsensä, kun tulla hylätyksi toisen taholta.
[4:53:30]Ja siksi onkin tärkeä ymmärtää, että nämä selviytymiskeinot eivät ole mikään merkki heikkoudesta.
[5:14:20]Ne ei ole kypsymättömyyttä varsinaisesti tai vääränlaista persoonaa, vaan päinvastoin ne siis kertoo sopeutumiskkyvystä, herkkyydestä ja siitä, että ihminen on tehnyt parhaansa niissä olosuhteissa, joissa hän on kasvanut.
[5:29:40]Ja ongelmaksihan nää muuttuu vasta silloin, kun ne jää ainoiksi tavoiksi olla suhteessa aikuisena.
[5:35:20]Niissä tilanteissa, jossa yhteys voisi kestää jo enemmän rehellisyyttä, erillisyyttä ja vastavuoroisuutta ja oikeastaan tulisi kestää aikuisena kahden aikuisen parisuhde.
[5:57:20]Parisuhde on se ihmissuhde, joka aktivoi nämä mallit kaikkein voimakkaimmin ihan varmasti. Se koskettaa suoraan kiintymyssuhde järjestelmää, koska siihen liittyy riippuvuutta, läheisyyttä, tunnetta ja pelkoa menettämisestä.
[6:13:10]Siksipä läheisriippuvaiset selviytymiskeinot ei yleensä näy samalla tavalla ystävyyssuhteissa tai työelämässä,
[6:18:00]vaan juuri siellä, missä ne panokset on suurimmat ja haavoittuvuus on syvimmillään, eli perheyhteisössä.
[6:35:40]Puolison, mutta toki voi lastenkin kanssa näkyä. Nyt kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan ymmärtävästi ja kehityksellisesti, niin avautuu ihan toisenlainen näkymä läheisriippuvuuteen.
[6:49:50]Ja kyse ei ole liiallisesta rakastamisesta tai huonosta itsetunnosta, vaan hermostollisesta ja rationaalisesta mallista, jotka ovat syntyneet yhteyden puutteessa.
[6:55:10]Ja joita yhä käytetään yhteyden turvaamiseksi, ettei tulisi hylätyksi.
[7:03:40]Ja vasta kun nää mallit tehdään näkyviksi ja niiden alkuperä ymmärretään, niin ihminen voi alkaa vähitellen murahaise askelin rakentaa uudenlaista tapaa olla suhteessa, turvallista tapaa.
[7:21:30]Semmosta, jossa yhteys ei enää vaadi itsensä hylkäämistä.
[7:24:35]Tässä kokonaisuudessa miellyttäminen, pakeneminen, hyökkääminen, rooleihin kätkeytyminen ja identiteetin sulautuminen toiseen ei ole erillisiä ilmiöitä,
[7:50:20]vaan saman kehityksellisen tarinan eri lukuja, eri ilmenemismuotoja. Ja seuraavaksi tarkastellaan näitä selviytymiskeinoja yksi kerrallaan yleispiirteittäin, jotta niiden logiikka syntyy ja vaikutus parisuhteeseen tulee näkyviksi.
[7:59:10]Ja jotta myös muutos voi alkaa tuntua mahdolliselta.
[8:13:30]Ja sit jokaisella näillä on tulee olemaan vielä oma videosssa, missä käsitellään tarkemmin niitä. Ja nyt kun me tarkastellaan läheisriippuvaisia selviytymiskeinoja syvemmällä tasolla, niin me ei voida ohittaa omanarvontunnon kehitystä.
[8:22:10]Sitä, millaisena ihminen kokee omanarvonsa.
[8:29:30]Se ei synny tyhjiössä, eikä aikuisuuden parisuhteessa, vaan sen pohja on rakentunut vähitellen lapsuudessa niissä vuorovaikutussuhteissa, jossa lapsi on oppinut millä ehdoilla hän on rakastettava, hyväksyttävä ja myös turvassa.
[8:48:00]Ja omanarvontunto ei tarkoita pelkästään sitä, pidänkö itsestäni tai koenko olevani hyvä, vaan syvimmillään se tarkoittaa kokemusta siitä, saanko minä olla olemassa semmosena, kuin minä olen.
[9:04:20]Myös silloin, kun mä olen tarvitseva, vihainen, surullinen tai hyvin keskeneräinen.
[9:07:50]Turvallisessa kehitysympäristössä lapsi oppii, että hänen arvonsa ei riipu hänen suorituksestaan, käytöksestään tai kyvystään mukautua.
[9:22:00]Vaan hänelle tulee kokemus, että hänen olemassaolonsa riittää, just semmosena kun hän on.
[9:35:00]Ja tällöin omanarvontunto juurtuu sisäiseksi kokemukseksi, joka ei horju herkästi ihmissuhteiden muutoksissa.
[9:38:10]Ja silloin ihminen ei niin helposti hylkää itseään.
[9:42:30]Läheisriippuvuuden taustalla omanarvontunnon kehitys on usein jäänyt jollakin tavalla ehdolliseksi.
[9:58:30]Lapsi on saattanut oppia, että yhteys säilyy vain silloin, kun toimii tietyllä tavalla tai on tietynlainen.
[10:03:40]Hänet on ehkä nähty ja huomioitu silloin, kun hän on kiltti tai reipas tai pärjäävä tai kaikki tätä yhdessä tai hän on huomaavainen ja vahva.
[10:17:30]Tai vaihtoehtoisesti silloin, kun hän ottaa on ottanut vastuuta, rauhoittanut aikuisen tunteita tai mukautunut perheen ilmapiiriin.
[10:31:50]Ja näin lapsi ei opi, että hän on arvokas itsessään, vaan että hänen arvonsa syntyy suhteessa siihen, mitä hän tekee.
[10:40:20]Miten hän reagoi tai millaisen roolin hän ottaa niissä lähisuhteissa.
[10:55:20]Ja tässä kohtaa omanarvontunto alkaa rakentua ulkoisesti. Arvo ei ole silloin sisäinen ja vakaa, vaan se on riippuvainen yhteydestä toiseen ihmiseen.
[11:08:20]Ja koska lapselle yhteys on elintärkeä, niin hän tekee mitä tahansa säilyttääkseen sen yhteyden niihin aikuisiin, joita sinä ympärillä on.
[11:18:00]Ja niinpä hermosto alkaa vähitellen yhdistää rakkauden ja turvallisuuden tiettyihin toimintamalleihin.
[11:25:40]Ja toisin sanoen, lapsi oppii, millainen hänen täytyy olla, jotta hän ei jää yksin, jotta hän ei tule hylätyksi tunnetasolla tai muutenkin.
[11:45:40]Ja just tästä syntyy se kehityksellinen pohja, joille erilaiset selviytymiskeinot nyt sitten rakentuu. Persoona ja temperamentti vaikuttavat siihen, millä tavalla lapsi mukautuu, mutta itse tarve mukautua syntyy yhteisestä lähteestä, eli epävarmasta yhteydestä ja hauraasta omanarvontunnosta.
[12:03:10]Yksi lapsi oppii pienentämään itseään ja olemaan huomaamaton, sit toisenlainen persoona oppii toimimaan ja pärjäämään,
[12:26:10]sit kolmannenlainen persoona oppii taas taistelemaan huomiosta ja neljäs katoamaan rooleihin tai toisen tarpeisiin.
[12:26:50]Ja kaikissa näissä on kyse samasta ydinkokemuksesta, eli siitä, että sellaisena kun minä olen, niin minä en riitä, enkä kelpaa.
[12:46:50]Vaan minun täytyy olla jotakin sitä, mitä tämä minun ympärillä olevat ihmiset tarvii. Ja aikuisuudessa tämä sit näkyy parisuhteessa erityisen voimakkaasti, koska parisuhde koskettaa suoraan omanarvontunnon ydintä.
[13:01:50]Nyt kun omanarvo on rakentunut sen verran, että toinen pysyy lähellä, niin parisuhteen pienikin etäisyys, ristiriita tai muutos tuntuukin uhkaavan koko minuuden perustaa, ei pelkästään parisuhdetta, mutta minun turvallisuutta silloin.
[13:17:50]Ja tällöin aktivoituu vanha tuttu kysymys, joka ei ole tietoinen, lapsilla ei monestikaan ole vielä sanoja niissä varhaisissa kehitysvaiheissa,
[13:28:20]vaan se on kehollinen kokemus.
[13:30:30]Olenko mä edelleen turvassa, kelpaanko minä, pysyykö tää yhteys vai tuunko mä hylätyksi?
[13:32:50]Ja se millainen selviytymiskeino tässä kohtaa aktivoituu, kertoo usein siitä, millä tavalla omanarvontunto on aikanaan muotoutunut.
[13:48:50]Miellyttäjällä arvo on sidoksissa toisen tyytyväisyyteen.
[13:55:50]Pakenijalla arvo rakentuu rakentuu toimijuuden, hallinnan ja pärjäämisen varaan ja hyökkääjillä arvo liittyy siihen, että tulee nähdyksi edes konfliktin kautta.
[14:07:00]Nyt sitten roolien ottajalla arvo syntyy siitä, että hän täyttää jonkun tarpeellisen paikan, jonkun roolin, minkä jonkun toisen ihmisen elämässä, mitä joku toinen tarvii.
[14:29:00]Ja itsensä unohtavalla sitten taas arvo on lähes kokonaan ulkoistettu. Eli minä olen olemassa vain suhteessa siihen toiseen ihmiseen.
[14:42:20]Ja näitä rooleja ei nyt sitten valita tietoisesti. Ei lapsi valitse, että minä otan tämmöisen roolin.
[14:35:00]Ne ei ole strategioita, jotka ihminen aikuisena päättää nyt sitten ottaa käyttöön, vaan ne on varhaisia, varhain muodostuneita ratkaisumalleja, jotka aikanaan lapsuudessa mahdollistuneet selviytymisen ja yhteyden säilymisen.
[15:06:00]Ja ne on myös syy siihen, miksi läheisriippuvassa parisuhteessa toistuvat samat dynamiikat, vaikka kumppanit vaihtuisikin.
[15:09:50]Niinpä hermosto ja omanarvontunnon rakenne pysyy samoina, kunnes niitä aletaan tietoisesti tarkastelemaan ja pikkuhiljaa luomaan turvaa eli korjaamaan.
[15:38:00]Ja kun nää kehitykselliset sillat lapsuudesta aikuisuuteen aikuisuuden parisuhteeseen nyt tehdään näkyväksi, niin myös häpeä alkaa hellittää.
[15:43:10]Ihminen ei ole liian kiltti tai liian etäinen tai liian vaativa tai liian riippuvainen.
[15:47:40]Vaan hän on ollut hänet alataan nähdä lapsena, joka on oppinut olemaan olemassa parhaalla mahdollisella tavalla niissä olosuhteissa, joissa hän on kasvanut.
[15:54:10]Niinpä ongelma ei ole siinä, että nää selviytymiskeinot on syntyneet yleensäkään, vaan siinä, että ne onkin jäänyt käyttöön niissä tilanteissa, joissa ne ei enää palvele yhteyttä, eikä varsinkaan sitten hyvinvointia.
[16:21:10]Tässä kohtaa on sitten luontevaa siirtyä tarkastelemaan näitä selviytymiskeinoja yksitellen.
[16:27:10]Ja kuten sanoin nää sanoin näistä tulee vielä tarkemmat videot jokaisesta erikseen. Käydään yleisesti ensin läpi.
[16:31:40]Ja nyt kun me ymmärretään näiden synty logiikka ja yhteys omanarvontuntoon, niin tehdään näkyväksi se muutoksen mahdollisuus, mikä on.
[16:48:50]Ja vasta kun ihminen tunnistaa oman ensisijaisen roolinsa ja ymmärtää, mitä se on aikanaan suojannut, niin hän voi alkaa rakentaa omanarvontuntoa, joka ei ole enää riippuvainen miellyttämisestä, ei pakenemisesta, taistelusta tai itsensä hylkäämisestä.
[17:04:20]Käydään läpi ihan ensin miellyttäminen.
[17:12:10]Eli itsensä ohittaminen yhteyden säilyttämiseksi on se peruskysymys.
[17:26:10]Miellyttäjä on usein läheisriippuvuuden perusmalli ja varhaisin opittu strategia. Hän säilyttää yhteyden mukautumalla, joustamalla ja pienentämällä itseään.
[17:29:30]Omien tarpeiden, rajojen ja tunteiden ilmaiseminen tuntuu riskiltä, koska lapsuudessa on opittu, että hyväksyntä on riippunut siitä, kuinka helppo, kiltti tai vaivaton on ollut.
[17:41:40]Ja sit parisuhteessa tää näkyy jatkuvana toisen huomioimisena omalla kustannuksella.
[17:57:30]Vähän niinku mitä sä haluat? Tehhään sillai ja sitten semmosta omaa mielipidettä ei välttämättä ookkaan. Miellyttäjä kokee olevansa turvassa, vaan silloin kun toinen on tyytyväinen.
[18:03:50]Ja sisäinen hinta on sit kuitenkin korkea.
[18:06:20]Siitä voi seurata uupumusta, näkymättömyyden tunnetta ja katkeruutta, jota ei edes uskalla sanoittaa.
[18:18:00]Sit seuraava keino on pakeneminen, flight reaktio.
[18:28:00]Nyt kun miellyttäminen ei enää riitä tai alkaa uuvuttamaan, niin hermosto voi siirtyä pakenemiseen.
[18:37:30]Pakenija ei välttämättä poistu suhteesta, vaan poistuu tunteista, tunneyhteydestä. Ja hän tekee, suorittaa, organisoi ja on jatkuvasti liikkeessä tai hiljaa sulkeutuneena itseensä.
[18:45:40]Läheisyys herättää hänessä sisäistä kuohuntaa, jota ei ole opittu säätelemään pysähtymällä ja siksi tekeminen tuo hallinnan tunnetta.
[18:54:10]Nyt sitten parisuhteessa tämä näkyy kiireenä, työhön uppoutumisena, jatkuvina projekteina tai ratkeskeskeisyytenä, joka ohittaa tunnekokemuksen.
[19:11:30]Ja pakenija voi vaikuttaa vastuulliselta ja sitoutuneelta, mutta emotionaalisesti hän on etäällä.
[19:19:30]Sit kolmantena on hyökkääminen, eli fight reaktio.
[19:27:40]Nyt kun yhteys tuntuu uhkaatumalta, eikä miellyttäminen tai pakeneminen tuo turvaa, niin osa ihmisistä siirtyy taisteluun.
[19:34:30]Hyökkääminen ei ole tietoista pahaantahdottuutta, vaan enemmänkin epätoivonen yritys saada toinen reagoimaan ja pysymään lähellä, olemaan tunneyhteydessä.
[19:57:30]Parisuhteessa tää voi näkyä riitoina, vaativuutena, kontrollina tai syyttelynä.
[20:02:50]Ja taustalla on usein syvä kokemus siitä, että omia tunteita ei ole koskaan nähty tai otettu vakavasti. Ja nyt ne yritetään pakottaa näkyviin.
[20:06:40]Taistelu suojakin sitten hylätyksi tulemisen pelolta, mutta samalla se usein ajaa toista kauemmas.
[20:17:50]Työntää mitä enemmän vaatii, sitä enemmän toinen yleensä pakenee.
[20:25:50]Sit neljäntenä on roolien ottaminen, eli naamioituminen.
[20:35:20]Monia läheisriippuvainen ei enää toimi omasta autenttisesta minuudestaan käsin.
[20:37:00]Se niinku tuossa aikaisemmin puhuttiin, niin se voi mennä jopa hukkaan ajan kans tai ehkä koskaan löytänytkään itseensä, vaan silloin yksilö ottaa suhteessa tietyn roolin ja hän voi olla jatkuvasti vahva.
[21:04:30]Aina pelastava tai kroonisesti uhriutuva. Roolit tuo ennustettavuutta ja suojaa, mutta sen hinta on yhteyden katoaminen omaan itseään.
[21:12:40]Ei mennä hukkaan itseään. Ihminen ei enää tiedä, mitä hän aidosti tuntee tai tarvitsee, koska koko olemassaolo on rakentunut sen varaan, mitä tää rooli vaatii.
[21:35:00]Ja näiden roolien alla elää usein syvää, syvää yksinäisyys ja kokemus siitä, ettei kelpaa omana itseään, vaan miten yrittää.
[21:46:50]Tää on tosi surullinen kokemus monesti. Viidentenä on sitten taas itsen unohtaminen ja identiteetin sulautuminen toiseen.
[21:48:50]Ja tää on läheisriippuvuuden syvin ja kaikkein kivuliainpia muotoja.
[21:56:50]Oma minä liukenee suhteeseen ja identiteetti rakentuu vain toisen kautta.
[22:03:50]Aina mitä sinä haluat, mitäs toinen haluaisi.
[22:06:10]Sit oma mieliala, arvokkuuden tunne ja elämän suunta riippuu siitä, miten kumppani voi ja miten hän suhtautuu asioihin.
[22:21:20]Ja parisuhde ei ole enää silloin kahden aikuisen välinen yhteys, vaan keino ylläpitää omaa olemassaolon tunnetta, omaa tärkeyden tunnetta.
[22:39:10]Sit kun se suhde horjuu tai päättyy, niin ihminen kokee kadottaneensa itseään, koska se oma identiteetti ei ole saanut rakentua erillisyyden varaa.
[22:52:30]Ei ole yhdessä kaksi aikuista ihmistä, vaan siellä voi olla kaksi lapsimoodia vaikka. Tässä vaiheessa onkin sit luontevaa siirtyä tarkastelemaan sitä, mitä todella tapahtuu ihmisuhteen dynamiikassa, kun kaksi ihmistä tuo mukanaan omat selviytymiskeinonsa tai kun toinen ei tuo niitä lainkaan.
[23:01:00]Ja tää kohta on usein se, jossa läheisriippuvuus alkaa näkyä konkreettisena kipuna ihmisuhteessa.
[23:22:00]tai se voi mennä näkyy myös vähäryhmyyksinä ja toistuvina kaavoina, joita kumpikaan ei ole tietoisesti valinnut, mutta siellä on vaan semmoinen looppi, jota kierretään.
[23:29:40]Nyt kun kaksi selviytymiskeinoa kohtaa toisensa parisuhteessa, niin kyse ei ole silloin vain kahden persoonan yhteensopivuudesta tai kommunikaatiotyylistä, vaan kyse on kahden hermoston yrityksestä säilyttää turva ja omaarvo tilanteessa, jossa yhteys toiseen on emotionaalisesti nyt merkityksellinen.
[24:11:30]Silloin molemmat tekee parhaansa, mutta se tehdään omalla tavalla, sillä opitulla, varhain opitulla tavalla.
[24:14:00]Tyypillisesti tällaisissa suhteessa syntyy toisiaan vahvistava noidankehä.
[24:16:20]Esimerkiksi miellyttäjän ja pakenijan kohdatessa miellyttäjä pyrkii lisäämään yhteyttä joustamalla ja antamalla periksi ja ottamalla vastuuta suhteesta.
[24:30:10]Ja mitä enemmän hän mukautuu, niin sitä vähemmän pakenija tarvitsee pysähtyä tunteidensa äärelle.
[24:48:40]Ja sit pakenija puolestaan vetäytyy tekemiseen, ratkaisemiseen tai kiireeseen aina, kun läheisyys syvenee.
[24:52:50]Ja tää sit lisää miellyttäjän epävarmuutta ja tarvetta yrittää vielä enemmän.
[24:56:40]Ja kumpikin kokee olevansa yksin tässä noidankehässä.
[25:00:30]Toinen tunteidensa kanssa yksin ja toinen sitten niiden paineiden kanssa.
[25:04:40]No mitäs sitten, jos hyökkääjä ja miellyttäjä kohtaa?
[25:21:30]Niin se dynamiikka on toisenlainen, mutta yhtä kuormittava. Hyökkääjä näkee hakee yhteyttä konfliktin, vaatimusten ja voimakkaitten tunteiden ilmaisemisen kautta.
[25:25:30]Ja koska hän ei ole oppinut tulemaan nähdyksi muutoin, niin silloin hän tekee sitä, mitä hän osaa.
[25:41:00]Miellyttäjä sit puolestaan kokee nämä tunteenpurkaukset uhkana yhteydelle ja alkaa mukautumaan entistä enemmän, jopa kadottaa itsensä.
[25:45:20]Ja hyökkääjä kokee, ettei häntä vieläkään kuulla aidosti ja sit lisää painetta.
[25:52:10]Ja lopulta kumpikaan ei koe tulevansa kohdatuksi, vaikka molemmat kaipaa samaa eli turvaa ja yhteyttä.
[26:13:10]No mitäs sitten, kun kaksi pakenijaa kohtaa?
[26:17:40]Mitäs silloin tapahtuu? Suhde voi silloin ulkoisesti näyttää toimivalta ja rauhalliselta, mutta tai arkipyörii, vastuut hoidetaan ja konflikteja on loppuviimeksi vähän, jos ollenkaan.
[26:24:20]Silti pinnan alla voi olla syvä emotionaalinen tyhjyys, koska kumpikaan ei pysähdy tuomaan esiin omaa haavoittuvuuttaan.
[26:43:10]Ja koska kumpikin on oppinut, ettei tunteisiin kannata jäädä tai niihin ei ehkä jopa saa jäädä.
[26:48:20]Silloin yhteys pysyy etäisenä, mutta siedettävänä sillä tavalla, kunnes tulee joku kriisi, menetys tai muutos pakottaa pysähtymään.
[26:56:50]Sit voikin olla niin, että kummallakaan ei ole välineitä kohdata sitä tilannetta yhdessä.
[27:06:40]Näissä kaikissa kohtaamisissa keskeistä on ymmärtää, että selviytymiskeinot puhuu eri kieltä.
[27:16:30]Yksi lähestyy, toinen vetäytyy, yksi taistelee, toinen mukautuu.
[27:20:50]Yksi katoaa rooliin, toinen yrittää tulla nähdyksi hinnalla millä hyvänsä.
[27:30:20]Ja kukaan ei ole väärässä, mutta yhteys ei synny, koska kumpikaan ei ole aidosti läsnä omana autenttisena itsenään.
[27:49:20]Ja suhde alkaakin sit rakentumaan reaktioiden, eikä kohtaamisen varaan.
[27:56:10]Erityisen paljastava on tilanne, jossa läheisriippuvainen selviytymiskeino kohtaa ihmisen, jolla on terve omanarvontunto. Tää ihminen ei ole kylmä, hän ei ole etäinen tai sitoutumaton, vaan hänen hermostonsa ei ole riippuvainen nyt siitä suhteesta, eikä eikä hän pelkää tulevansa hylätyksi.
[28:18:50]Hänen selviytymisensä ei ole kiinni siitä, vaan hän kykenee olemaan yhteydessä ilman itsensä uhraamista ja erillinen ilman syyllisyyttä.
[28:25:10]Hän ei tarvitse miellyttämistä pysyäkseen, eikä draamaa kokeakseen olevansa merkityksellinen.
[28:37:20]Tällainen kohtaaminen voi olla läheisriippuvaiselle hämmentävä ja jopa ahdistava.
[28:40:00]Terve omanarvontunto ei vastaa vanhaan käsikirjoitukseen.
[28:48:50]Ja miellyttäjän jatkuva joustaminen ei herätäkään nyt tässä toisessa kiitollisuutta vaan huolta, että missä sä oot tässä?
[28:57:30]Mikä sun mielipide, mikä sun tahto on?
[29:03:50]Tai hyökkääjän vaatimukset eivät johda alistumiseen tai vastataisteluun, vaan rauhallisiin rajoihin.
[29:23:20]Tai pakenijan vetäytyminen ei aktivoi jahtaamista, vaan toisen kykyä pysyä omassa tilassaan ilman paniikkia.
[29:31:10]Ja just tää tekee terveestä omanarvontunnosta niin voimakkaan peilin.
[29:34:00]Se ei vahvista läheisriippuvasta selviytymiskeinoa, vaan paljastaa sen.
[29:38:10]Ihminen saattaa kokea tulevansa torjutuksi, vaikka todellisuudessa toinen ei ole vetäytynyt, vaan pysyy omana itsenään turvassa itsessään.
[29:58:20]Ja tää voi herättää voimakasta joko häpeää tai riittämättömyyden tunnetta tai pelkoa.
[30:04:00]Jos mä en tee mitään, pysyykö toinen silti tässä?
[30:11:30]Tuunko mä hylätyksi, kun toinen ei nyt reagoi tutuilla tavoilla? Ja tässä kohtaa moni suhde joko sitten syvenee, jos uskaltaa lähteä omalle kasvupolulle, tai sit se lakkaa.
[30:23:20]Katkee siihen se suhde.
[30:31:20]Nyt jos suhde kestää tämän vaiheen, niin se tarjoaa mahdollisuuden syvään muutokseen. Terve omanarvontunto ei paranna toista.
[30:32:00]Ei ole tarkoitus, että toinen on parantaja, mutta se luo tilan, jossa selviytymiskeino ei enää toimi entiseen tapaan.
[30:52:10]Vaan ihminen joutuu ensimmäistä kertaa kohtaamaan sen ne omat tunteet. Kuka ja sen, että kuka minä olen ilman roolia?
[30:50:30]Mitä mä olen ilman miellyttämistä tai ilman pakenemista?
[30:59:30]Tää on usein kivulias, mutta hyvin välttämätön vaihe nyt sitten kohti aitoo yhteyttä.
[31:06:20]Ei riippuvaa yhteyttä, vaan aitoo yhteyttä.
[31:14:10]Ja tää on tärkeä sanoa ääneen, että terve omanarvontunto ei tarkoita virheettömyyttä tai tunteettomuutta.
[31:15:50]Se tarkoittaa kykyä olla yhteydessä ilman itsensä menettämistä ja kykyä kestää toisen tunteita ilman tarvetta tarvetta kontrolloida niitä.
[31:36:10]Tällaisessa suhteessa konflikti konfliktit ei ole uhka olemassaololle, vaan osa vuorovaikutusta ja vähän välillä se on semmoinen välttämätönkin osa.
[31:43:10]Ristiriidat on osa elämää.
[31:44:00]Läheisyys ei vaadi uhrausta, eikä erillisyys tarkoita hylkäämistä.
[31:57:40]Ja kun nää erilaiset kohtaamiset tehdään näkyviksi, niin moni alkaakin ymmärtää nyt sitten, että että mikäs se minun minun suhteiden toistuva kaava on, et se ei olekaan sattumaa, vaan siellähän on ihan ymmärrettäviä syitä.
[32:12:20]Kyse ei ole siis väärästä kumppanista välttämättä, vaan tää vaan enemmänkin yhteensopivista selviytymiskeinoista, jotka on tärkeä tunnistaa ja ja jotta se vanha tuttu tuhosakin tanssi ei lopu jatku loputtomiin.
[32:39:00]Ja vasta sitten, kun joku uskaltaa astua siitä vanhasta roolistaan ulos, niin kasvu voi alkaa.
[32:44:40]tai ihminen kohtaa ihmisen, joka ei lähdekään siihen vanhaan valssiin mukaan.
[32:48:50]Ja tästä avautuu sitten seuraava keskeinen kysymys, joka on, mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa luopua selviytymiskeinoistaan ja rakentaa omaa arvontuntoa, joka ei ole enää riippuvainen siitä suhteesta, siitä toisen hyväksynnästä.
[33:13:30]Ja just siihen suuntaan tässä tämmöisessä tilanteessa on mahdollista jatkaa. Aletaan lopettelemaan jo tältä kertaa.
[33:11:40]Kootaan yhteen kaikki se, mitä on tänään käyty läpi.
[33:18:00]Ja ennen kaikkea se, mitä tästä voi viedä omaan arkeen, omaan elämään mukanaan.
[33:20:20]Ja mä toivon, että jos tästä nyt jotain sulle jää mieleen ja käteen, niin niin se olisi tämä ajatus.
[33:35:20]Läheisriippuvuus ei ole liikaa rakkautta, vaan se on liikaa turvattomuutta yhteyden kohdalla.
[33:38:50]Ja se on sun hermoston tapa suojella sinua, opittu tapa lapsuudesta lähtien, tilanteissa, jossa yhteys on joskus ollut epävarmaa, ehdollista tai jopa satuttavaa.
[33:56:20]Ja siksi läheisriippuvaisen parisuhteen kipu ei usein liity vain siihen, miten mitä toinen tekee, vaan siihen, että se herättää pelkoja, häpeää, riittämättömyyden tunnetta, hylätyksi tulemisen uhkaa.
[34:29:00]Ja sitä sisäistä kokemusta, että jos yhteys katkeaa, niin minäkin menetän jotakin.
[34:35:00]Minä menetän jotakin osia itsestäni ja minä mene hukkaan. Me ollaan tarkasteltu nyt läheisriippuvuutta kehityksellisesti ja se tarkoittaa, että emme etsi syyllisiä.
[34:50:30]Emme etsi vikaa, emmekä yritä selittää kaikkea pelkällä järjellä, vaan sen sijaan me katsotaan miten lapsuuden kokemukset, kiintymyssuhteet ja omanarvontunnon muovautuminen nyt sitten on rakentaneet sisäisen kartan siitä, millainen mun täytyy olla, jotta mä saan rakkautta ja mä pysyn turvassa.
[35:09:10]Monia meistä on oppinut tämän kartan jo niin niin varhain ja me opitaan nää kartat niin varhain, että me ei edes muisteta oppinemme sitä.
[35:28:00]Meillä ei ole sanoja kertomaan sitä, se on meillä kehollisesti kehossa se tuntemus.
[35:29:20]Ja se ei silloin ole vaan ajatus, vaan vaan se on kehollinen totuus meille.
[35:34:30]Eli jos mä olen helppo, mut hyväksytään, jos en, mä tarvin liikaa tai mua niin mut hylätään.
[35:49:10]Tai jos mä en kanna jotakin, niin yhteys häviää.
[35:50:00]Tai jos mä en taistele, niin mua ei huomata ja mä en jää ilman.
[36:04:00]Ja siksi nää selviytymiskeinot, miellyttäminen, pakeneminen, hyökkääminen, roolien ottaminen ja itse unohtaminen, ne ei ole satunnaisia.
[36:05:40]Ne ne on ratkaisuja, jotka lapsi on saanut tehdä.
[36:06:10]Ne on yrityksiä selviytyä ja säilyttää yhteys silloin, kun yhteys on ollut uhattuna ja se on sillä lapselle se yhteys on elintärkeä.
[36:20:40]Mutta kun ne on epävarmoja, niin lapsi alkaa selviytyä.
[36:35:00]Ja vaikka nämä keinot aikuisuudessa nyt kääntyy, voi kääntyä itseään vastaan, niin ne on ymmärrettäviä.
[36:36:10]Niissä on oma logiikkansa ja oma historiansa ja se on tärkeä ymmärtää.
[36:44:40]Kiitos kun katsoit ja nähdään seuraavalla videolla. Heippa.
