[0:09]Hei. Onko sinulla vaikeuksia luottaa kumppaniisi? Syy voi löytyä menneisyydestäsi. Sinulla on kumppani, mutta syvällä sisimmässäsi jokin pitää sinut varuillaan. Et ehkä edes tiedä miksi. Ehkä tunteesi heittelevät pienistä asioista. Ehkä epäilet toisen rakkautta ilman mitään näkyvää syytä. Ehkä kaipaat läheisyyttä, mutta työnnät sitä samalla pois, eli työnnät toista samalla pois. Tämä ei ole sattumaa. Tämä voi olla trauman vaikutusta. Tutkimukset osoittavat, että menneet kokemuksemme, erityisesti traumat eivät katoa, kun astumme parisuhteeseen. Ne kulkevat meidän mukana, muokaten tapaamme luottaa, rakastaa ja kiintyä. Ja ne saattavat saada meidät reagoimaan tavalla, jota emme itse täysin ymmärrä. Mutta miten trauma sitten voi näkyä parisuhteessa? Tarkastellaan sitä vähän tarkemmin. Se voi ilmetä hyvin monin eri tavoin ja niitä tapoja on on vaikeuksia tunnesäätelyssä. Eli trauman kokeneet saattavat reagoida voimakkaasti ristiriitoihin, tulkita kumppanin sanat uhkaaviksi ja käydä läpi tunnekuohuja, joita eivät itsekään osaa selittää. Toki trauma ei aina kaikkea selitä, vaan joskus tää voi olla osin myös neurokirjoisuutta, mutta trauma vahvistaa sitä. Sitten on turvattomat kiintymyssuhteet, eli lapsuudessa koettu turvattomuus voi tehdä terveistä suhteista vaikeita. Joko me takerrutaan liikaa tai sitten päinvastoin, ettei päästetä ketään lähelle. Sitten voi olla luottamusongelmia, erityisesti petokset tai hylkäämisen kokemukset voivat ihan ymmärrettävästi jättää jäljen, joka vaikeuttaa syvän luottamuksen syntymistä. Vaikka kumppani ei olisi koskaan antanut syytä epäillä, eli se nousee syvältä itsestä se epäluottamus, epävarmuudesta. Sitten on ylivireystila, eli trauma voi pitää ihmisen jatkuvassa pakene tai taistele tilassa, jolloin jopa pienet erimielisyydet voi tuntua uhkaavilta. Ja sit voi olla sitä läheisyyden pelkoa. Eli semmoinen ristiriita, kaipuu olla toisen lähellä, mutta pelko haavoittua uudelleen ja tämä voi näkyä emotionaalisena tai fyysisenä etäisyytenä parisuhteessa. Sitten on itsesyytökset ja häpeä, eli trauma voi jättää syvän tunteen siitä, ettei ole riittävä omana itsenään, ettei ansaitse rakkautta ja tämä ilman muuta vaikuttaa suoraan parisuhteeseen. Sitten voi olla myös yksinäisyyden tunnetta, eli yksi trauman salakavalimmista vaikutuksista on tunne, että vaikka olisi parisuhteessa, on silti yksin, koska on ehkä tarvinut aina selvitä yksin. Mutta nyt sitten tärkein kysymys. Mitä me voidaan kaikelle tälle tehdä vai voidaanko me tehdä jotain? No kyllä voidaan. Ensimmäinen askel on tunnistaa, miten menneisyys vaikuttaa. Miten se vaikuttaa sinuun? Ja koska vasta kun me ymmärretään se, niin me voidaan alkaa parantamaan niitä haavoja, jotka edelleen ohjaavat meitä. Trauma ei tarkoita, että me ollaan tuomittuja epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin, se tarkoittaa, että meidän täytyy oppia, miten meidän menneisyys vaikuttaa meihin tänään. Ja ennen kaikkea sitten meidän ei tarvitse antaa sen määrittää tulevaisuutta. Kuvittele, että riitelet kumppanisi kanssa. Tilanne kärjistyy, sanat muuttuu teräviksi ja yhtäkkiä et enää hallitse itseäsi. Ehkä sä huudat, ehkä vetäydyt täysin tai ehkä tunnereaktiosi tuntuu suhteettoman voimakkaalta siihen tilanteeseen nähden. Ja myöhemmin kun sä oot rauhoittunut, niin sä mietit itsekin, että miksi ihmeessä mä reagoin niin voimakkaasti? Miksi mun tunteet otti vallan? Ja tähän vastaus voi löytyä sun menneisyydestäsi. Tutkimukset osoittaa, että trauma ei ainoastaan jätä jälkeä meidän mieleen, se muokkaa myös meidän tapaa säädellä meidän tunteita. Traumaattiset kokemukset, erityisesti lapsuudessa, voivat häiritä tunnesäätelyä niin, että pienetkin vastoinkäymiset laukaisevat ylivoimaisen tunnereaktion. Ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että trauma altistaa ihmiset impulsiiviselle käyttäytymiselle ja vaikeuksille hallita voimakkaita tunteita. Ja tämä ei ole pelkästään psykologinen ilmiö, aivot itse asiassa muuttuvat. Kun ihminen on kokenut traumaa, hänen hermostonsa voi jäädä siitä ylivireystilaan, jolloin tunteet saattavat räjähtää hallitsemattomasti tai sit päinvastoin, ne voi kadota täysin. Erityisen kiinnostavaa on se, mitä kehotietoisuuden lisääminen voi tehdä traumasta kärsiville. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että kosketuksen ja kehotietoisuuden harjoittaminen voi parantaa tunnesäätelyä ja vähentää traumaoireita. Ja tämä tarkoittaa, että turvallinen fyysinen yhteys, halaus, kädestä pitäminen tai itsensä tietoinen rauhoittaminen voi olla avain tasapainoisempaan tunne-elämään. Mutta entä jos trauma ei kosketa vain yksilöä, vaan siirtyy sukupolvelta toiselle? Pohditaan sitä vähän. Suomessa on tutkittu ylisukupolvista traumatisoitumista ja sen vaikutuksia tunnesäätelyyn. Ja on havaittu, että vanhempien kokemukset, erityisesti nyt ne käsittelemättömät traumat voivat siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Ja tämä tarkoittaa, että jos vanhempasi ovat kamppailleet tunteidensa kanssa, niin sinä saatat kantaa sitä perintönä ihan tiedostamatta. Sitten on tietenkin tärkeä kysymys, mitä sille asialle voi tehdä? Tämä vastaus ei ole yksinkertainen, mutta se se alkaa taas kerran siitä ymmärryksestä. Kun me opimme tunnistamaan trauman vaikutukset, emme enää ole sen vankeja. Kun opimme säätelemään tunteitamme, ei tukahduttamalla, ei kieltämällä niitä, vaan kohtaamalla ne terveellä tavalla, niin silloin me voidaan rakentaa vahvempia ihmissuhteita ja paremman yhteyden omaan itseemme. Kuvittele seuraavaksi, että olet parisuhteessa, mutta jokin tuntuu vaikealta. Ehkä et uskalla täysin luottaa kumppaniisi, ehkä kaipaat jatkuvaa varmistusta rakkaudesta tai toisaalta tunnet tarvetta pitää etäisyyttä. Suojella itseäsi liialta läheisyydeltä. Sä saatat huomata toistavasi samoja kaavoja eri ihmissuhteissa, mutta et tiedä miksi. Tutkimukset osoittaa, että syy tähän voi löytyä menneisyydestä. Lapsuuden trauma ei katoa aikuisuuteen mennessä, se muovaa meitä. Artikkelissa The Effect of Childhood Trauma and Adult Attachment Styles, Infidelity and Self-Esteem, sen 2010 todetaan, että lapsuuden trauma on yhteydessä turvattomiin kiintymyssuhteisiin ja alhaisempaan itsetuntoon aikuisuudessa. Toisin sanoen, jos lapsena kokee epävarmuutta, laiminlyöntiä tai hylkäämisen pelkoa, meidän aivot oppii mallin, jossa rakkaus ja turvallisuus eivät kulje käsi kädessä. Ja tämä voi näkyä tavoissamme kiintyä toisiin ihmisiin. Ja yleensä se näkyykin, koska siitä on tullut se meidän normaali malli kiintyä toisiin ihmisiin. Kiintymyssuhdeteoria, jonka kehittivät John Bowlby ja Mary Ainsworth, se selittää, kuinka varhaiset hoivasuhteemme muokkaavat sitä, miten lähestymme ihmissuhteita aikuisena. Jos saimme lapsena turvallista ja johdonmukaista hoivaa, niin meistä todennäköisesti on kasvanut aikuisia, jotka luottavat rakkauden pysyvyyteen. No mutta entäs sitten jos hoiva oli epäjohdonmukaista? Turvattomat kiintymyssuhteet voivat näyttäytyä monella tavalla. Ahdistuneensa kiintymyssuhteessa pelkäämme hylkäämistä ja kaipaamme jatkuvaa varmistusta kumppanin rakkaudesta. Välttelevässä kiintymyssuhteessa pidämme etäisyyttä, koska olemme oppineet, että läheisyys ei ole turvallista. Ja epäjärjestyneessä kiintymyssuhteessa koemme ristiriitaisia tunteita. Haluamme rakkautta, mutta samalla pelkäämme sitä. Ja tässä piilee sit se ongelma. Kiintymyssuhdemallit eivät ole pelkkiä ajatuksia, ne ovat syvälleen juurtuneita tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Monissa tiedejulkaisussa on myös todettu, että turvalliset ihmissuhteet voivat suojata lapsuuden trauman haitallisilta vaikutuksilta. The link between types of attachment and childhood trauma -artikkelissa Schrouf, Egeland and Carlson 2016 todetaan, että jos ihminen saa aikuisuudessa vakaita, luottamuksellisia suhteita, lapsuuden kokemukset eivät määrittä häntä lopullisesti. Mutta entäs jos näin ei tapahdukaan? Oulun yliopiston kirjallisuuskatsauksessa Kinnunen 2024 osoittaa, että turvattomat kiintymyssuhteet voivat johtaa haasteisiin parisuhteessa, kuten läheisyyden pelkoon ja vaikeuksiin luottaa kumppaniin. Ja Science Directissä julkaistun artikkelin mukaan, Childhood trauma and suicide risk, Grünenbaum ja muut vuonna 2024 toteaa, että lapsuuden trauma ja turvattomat kiintymyssuhteet voivat lisätä riskiä mielenterveyden häiriöille, kuten masennukselle ja ahdistukselle, jopa itsetuhoisuudelle. Joten, tärkeä kysymys, mitä voidaan tehdä? Tärkein oivallus taas kerran on tämä, että menneisyys vaikuttaa meihin, mutta se ei ole meidän tulevaisuuden kohtalo. Kiintymyssuhteet eivät ole muuttumattomia. Terapeuttiset menetelmät, kuten kiintymyssuhdeterapia ja tunnesäätelyn harjoittaminen voivat auttaa meitä rakentamaan turvallisempia tämän päivän ihmissuhteita. Ja ennen kaikkea tietoisuus on aina se ensimmäinen askel muutokseen. Joten jos sä tunnistat itsesi näistä kuvauksista, tiedä tämä. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sun aivot on vain oppineet suojelemaan sinua tavalla, joka nyt tänä päivänä ei ehkä enää palvelekaan sinua. Ja muutos alkaa, kun me opitaan näkemään itsemme ja toisemme uudella tavalla. Trauma jättää kyllä jäljen, mutta sellainen jälki on vielä muutettavissa. Trauma jättää jäljen, ei vain muistoihin, vaan kehoon, mieleen ja ennen kaikkea ihmissuhteisiin. Lapsuudessa koetut traumaattiset kokemukset, kuten laiminlyönti, fyysinen väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö eivät jää vain menneisyyteen. Ne muovaavat tapaa, jolla me suhtaudutaan toisiin ihmisiin aikuisuudessa. Lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa Kalon, Sinkkonen ja Arvomaa 2021 todetaan, että lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat yleisiä psykiatrisessa avohoidossa olevilla potilailla.
[13:33]Ja niiden vaikutukset näkyvät vakavana psyykkisenä oireiluna vielä vuosikymmenten jälkeen. Vaikuttaahan se myös sitten ihmissuhteisiin, eikö niin? Sillä luottamus on parisuhteen perusta. Ja juuri se on usein vaurioitunut traumatisoituneella ihmisellä. Trauma voi asettaa ihmisen jatkuvaan valppaustilaan, jossa jokainen ristiriita, jokainen viivästynyt viesti, jokainen väärin tulkittu katse voi laukaista alitajuisen hälytystilan. Ja tää ei oo vaan tietoista valintaa, vaan se on hermoston oppima selviytymismekanismi. THL:n tutkimuksessa Siltanen 2023 osoittaa, että traumainforroidulla työotteella voidaan auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita tunnistamaan omia reaktioitaan ja vahvistamaan kykyä säädellä tunteita. Ja tämä tarkoittaa sitä, että oikeanlaisella tuella on mahdollista katkaista traumaattisten kokemusten ylisukupolvinen siirtymä. Mutta mitäs sitten tapahtuu, jos näitä kokemuksia ei käsitellä? Väestöliitolla on hyvä blogikirjoitus vakauttavasta pariterapiasta vuodelta 2020. Kannattaa käydä lukemassa. Ja siinä kerrotaan, että trauma voi muuttaa tapaa, jolla ihminen kokee läheisyyden. Jotkut reagoivat takertumalla ja kaipaamalla jatkuvaa varmistusta kumppanin rakkaudesta, toiset vetäytyvät, koska läheisyys tuntuu uhkaavalta ja joillekin suhde voi olla jatkuvaa kamppailua halun ja pelon rakkauden ja suojautumisen välillä. Ja semmonen on tosi tosi raskasta pitkällä juoksulla, eikö? Ja nyt sit se tärkeä oivallus. Nyt se trauma ei siinäkään tapauksessa ole lopullinen tuomio. Meillä on kyky muovata aivojamme. Eli me voidaan rakentaa uudelleen luottamusta ja opetella kokemaan turvallisuutta ihmissuhteessa. Se vaan täytyy tehdä tiedostetusti. Ja tässä terapeuttiset menetelmät on iso apu, kuten vaikka nyt se kiintymyssuhdeterapia ja vakauttava pari- ja perheterapia voivat auttaa tunnistamaan ja muuttamaan niitä selviytymismekanismeja, jotka ei enää palvele tänä päivänä. Joten jos sä tunnistat itsesi kaikesta tästä mitä on tähän mennessä jo puhuttu, niin muista tämä. Menneisyys, pelko ja epävarmuus ei oo koko sun tarina. Sinussa on myös kyky rakentaa uutta, paljon voimavaroja ja ennen kaikkea kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ilman, että menneisyys enää määrittää sinua lopullisesti. Muista aina tämä. Meidän menneisyyden ei tarvitse määrittää meidän tulevaisuutta. Sit kuvittele, että sä oot jatkuvasti valppaana. Jokainen pieni ääni, jokainen äkillinen liike saa sydämesi jyskyttämään. Kehosi on aina valmis puolustautumaan, vaikka mitään todellista vaaraa ei näyttäisi olevankaan. Tää ylivireystila. Se on yksi trauman yleisimmistä seurauksista. Vi semmonen jatkuva kehon ja mielen ylivireystila. Mielenterveyden keskusliiton mukaan, ylivireystila voi näkyä univajeuksina, säpsähtelyinä, keskittymisongelmina ja jatkuvana levottomuutena. Se ei ole vain tunne, se on hermoston yliaktiivisuutta. Erityisesti nyt amygdalan ja prefrontaalisen aivokuoren välisen säätelyn häiriöitä. Springerlinkissä julkaistussa artikkelissa Rauch, Shin and Phelps 2023 todetaan, että trauman kokeneilla amygdala aktivoituu herkemmin. Mikä saa sitten kehon reagoimaan uhkiin, joita ei todellisuudessa ole, mutta niitä on joskus ollut, eli keho on oppinut, että täytyy olla varoillaan. Tämä on siis selviytymismekanismi. Kun ihminen on kokenut jotakin, mikä on järkyttänyt hänen turvallisuuden tunnettaan, niin aivot ovat oppineet olemaan varuillaan. Mut kun tää tila jatkuu kuukausia, vuosia, joskus koko elämän, niin siitä tulee taakka. Ja jälleen kerran nyt sitten, et se ei ole sit vaan sen yksilön kokemus, vaan se tahtoo levitä niin ihmissuhteisiinkin. Treppo-tutkimuksessa Honkilahti 2014 havaittiin, että vanhempien traumaattiset kokemukset voivat siirtyä seuraaville sukupolville. Tämä ei tarkoita, että pelkästään puhuminen traumoista aiheuttaisi sen siirtymisen, vaan että vanhemman hermoston jatkuvan jatkuva ylivireys voi vaikuttaa lapsen tunnesäätelyyn ja turvallisuuden tunteeseen. Mut taas kerran sitten, mut tässä on hyvä uutinen, sitä ylivireystilaa voidaan purkaa, pidellisin ja muut 2013 artikkeli Journal of Anxiety Disorders-lehdessä osoittaa, että traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia ja nyt silmänliiketerapia eli EMDR ovat tehokkaita menetelmiä hermoston rauhoittamiseen. Ja näiden menetelmien avulla voidaan opettaa kehoa ja mieltä tunnistamaan, milloin vaara on todellinen ja milloin se on vain menneisyyden kaiku. Eli aivot uudelleen ohjelmoidaan. Niinpä trauma ei tarkoita sitä, että sä olisit tuomittu elämään jatkuvassa hälytystilassa. Jos sä tunnistat tän, niin hae apua. Seuraava trauman ilmenemismuoto, kuvittele seuraavaksi, että joku seisoo sun lähellä, ihan liian lähellä. Sun sydän alkaa hakata nopeammin, sun keho jännittyy ja sä vaistomaisesti otat askelen taaksepäin, et tiedä miksi, mutta se läheisyys tuntuu jollakin tavalla uhkaavalta ja tuntuu, että täytyy suojautua. Tää on läheisyyden pelkoa ja se voi olla seurausta aiemmista traumaattisista kokemuksista, joita sun mieli ei ehkä siinä kohtaa muista, mut sun keho muistaa, sun alitajunta muistaa. Tutkimukset osoittaa, että lapsuudessa koettu emotionaalinen kaltoinkohtelu voi vaikuttaa merkittävästi aikuisen ihmissuhteisiin. Baumeister ja Leary 2024 havaitsivat tutkimuksessaan, että lapsuuden trauma on yhteydessä turvattomiin kiintymyssuhteisiin. Ja nyt erityisestikin välttelevään ja ahdistuneeseen kiintymykseen. Näissä kiintymyssuhdetyyleissä yksilö saattaa joko vetäytyä ihmissuhteista tai kokea jatkuvaa pelkoa hylätyksi tulemisesta. Mutta mitä tapahtuu, kun trauma ei ainoastaan muokkaa kiintymysuhdettamme, vaan myös sitä, miten me koetaan meidän tunteet? Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD voi aiheuttaa tunteiden turtumista. Tilan, jossa ihminen ei enää koe iloa, surua tai rakkautta samalla tavalla kuin ennen sitä traumaattista tapahtumaa. Lindénin 2024 artikkelissa Psychology Today -julkaisussa todetaan, että tämä turtumus voi estää syvien ihmissuhteiden syntymisen ja ylläpitämisen. Kun keho ja mieli on jatkuvassa puolustusvalmiudessa, läheisyys voi tuntua jopa vaaralliselta, vaikka sitä todellista uhkaa ei ole, mutta keho on virittynyt nyt siihen vaaraan ja ja itsensä suojaamiseen. Ja tämä ei nyt koske vaan yksilöitä, se koskee myös kokonaisia yhteiskuntia. Tampereen yliopiston 2023 tutkimus lasten ja nuorten psyykkisestä traumasta korostaa, kuinka varhaiset traumat voivat vaikuttaa kehitykseen ja mielenterveyteen läpi elämän. Tämä tarkoittaa sitä, että tää ei oo vaan henkilökohtainen haaste, vaan myös kansanterveydellinen kysymys. Ei vain meillä Suomessa, vaan myös ympäri maailmaa. Ja taas kerran muista, läheisyyden pelko ei oo lopullinen tuomio, siitä voidaan taas oppia pois. Singh 2023 esittää, että läheisyyden pelkoa voidaan käsitellä terapian ja tietoisesti harjoitettujen vuorovaikutustaitojen avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen voi oppia tunnistamaan ja haastamaan pelkonsa, rakentamaan turvallisia ihmissuhteita ja vähitellen sietämään läheisyyttä ilman, että se tuntuu uhkaavalta. Läheisyyden pelko ei tarkoita, ettetkö voisi rakastaa tai tulla rakastetuksi. Toistan tätä aina uudelleen. Muista tää. Se tarkoittaa vain sitä, että sun menneisyys on opettanut sinut varomaan. Mutta kuten mikä tahansa opittu käyttäytymismalli, niin siitäkin voidaan oppia pois. Ja tätä mä toistan jokaisen näiden trauman ilmenemismuodon yhteydessä. Kuvittele seuraavaksi, että kannat sisälläsi painoa, jota et voi nähdä, mutta tunnet sen jokaisessa ihmissuhteessa. Trauma ei monestikaan näy ulospäin, vaan se kietoutuu osaksi meidän identiteettiä. Muovaa meidän tapaamme nähdä meitä itseämme ja määrittää, kuinka vuorovaikutamme muiden kanssa. Se vaikuttaa meidän oma arvon tuntoon. Lapsuuden traumaattiset kokemukset jättävät jäljen, joka kulkee meidän mukana aikuisuuteen asti. Se vaikuttaa meidän itsetuntoon, oma arvon tuntoon. Sitä kautta meidän parisuhteisiin ja tunneyhteyksiimme. Kataja ja Lindeman 2006 artikkeli Suomen lääkärilehdessä toteaa, että lapsuudessa koetut traumat ennakoivat vakavaa psyykkistä oireilua, kuten masennusta ja ahdistusta aikuisuudessa. Ja nämä mielenterveyden haasteet eivät jää vain yksilön sisäisiksi kamppailuiksi, ne heijastuvat suoraan parisuhteen laatuun ja vuorovaikutukseen, väistämättä, vaikka niin ei haluaisikaan. Mutta miksi niin tapahtuu? Häpeä ja itsesyytökset ovat ovat yleisiä traumatisoituneilla henkilöillä. Vertanen 2021 kuvaa psykoterapialehtessä, kuinka nämä tunteet voivat estää ihmistä tuntemasta itseään rakastamisen arvoiseksi. Jos olet oppinut, että et ole tarpeeksi hyvä, et ole tarpeeksi rakastettava, voi olla vaikea uskoa, että joku muu voisi nähdä sinut toisin kuin mitä se sinun oma kokemuksesi on sinusta itsestä. Ja silloin läheisyys voi tuntua hyvin pelottavalta. Vuolle 2023 käsittelee tutkimuksessaan traumatisoituneiden henkilöiden vuorovaikutustaitoja ja itsesäätelyä parisuhteessa. Dissosiaatio eli mielensuojamekanismi voi saada ihmisen etääntymään tunteistaan niin, että kumppani kokee tämän kylmänä ja välinpitämättömänä. Tämä ei tarkoita, ettei tunteita olisi, ne vain ovat lukittuna, piilossa, suojassa menneisyyden kivuilta. Taas kerran tärkeä kysymys, onko tämä kierre mahdollista murtaa? Ja vastaus on tietenkin taas kyllä. Ja taas kerran se murtaminen lähtee ymmärryksestä. Tutkimukset osoittavat, että itsesäätelyn ja tunneyhteyden vahvistaminen on avain trauman vaikutusten käsittelyyn. Pariterapia ja trauma-informoitu hoito voivat auttaa yksilöitä tunnistamaan ja purkamaan haitallisia ajatusmalleja, jotka estävät läheisyyden kokemista. Laine 2023 toteaa näin. Trauma ei tarkoita, että olet tuomittu epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin. Muista se. Se ei tarkoita vain, että sinulla on haavoja, jotka vaativat aikaa parantuakseen. Ja aivan kuten fyysinen haava voi parantua oikealla hoidolla, myös psyykkiset haavat voivat eheytyä. Kunhan ne ensin tunnistetaan. Joten ehkä tärkein askel ei ole vain kysyä, miksi olen tällainen, vaan miten voi oppia tuntemaan itseni uudella tavalla ilman menneisyyden painolastia.
[29:05]No mitä se käytännössä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa, että me aletaan kuuntelemaan itseämme ja omia reaktioitamme. Ja me huomataan, milloin jokin haavoittava kokemus menneisyydestä saa meidät reagoimaan voimakkaammin kuin mitä se tilanne vaatisi. Opimme erottamaan sen, mikä on todellisuutta tässä hetkessä ja mikä on menneisyyden kaikuja. Se tarkoittaa, että me uskalletaan olla haavoittuvaisia. Että me uskalletaan sanoa ääneen, tää tuntuu mulle vaikealta, koska mun menneisyydessä on tapahtunut jotain, joka saa mut pelkäämään. Se tarkoittaa, että valitsemme tietoisesti turvan, että luomme suhteisiimme tilan, jossa molemmat voivat olla omia itseään ilman pelkoa siitä, että haavoittuvuus käytetään meitä vastaan. Ja tämä on se hetki, jossa trauma lakkaa hallitsemasta meitä. Ja me aletaan hallita sitä. Ja lopulta, eikö juuri tämä ole rakkauden ydin? Ei täydellisyys, ei ongelmattomuus, vaan halu kasvaa yhdessä. Halu ymmärtää toista ja halu rakentaa jotain, mikä ei oo vain menneisyyden jatkumoa, vaan uuden aloitus. Ja tämä me ansaitaan jokainen. Ihan jokainen meistä. Kiitos kun katsoit ja nähdään seuraavalla videolla.
